Koti-isänä Kiinassa

Vaihtelu virkistää

2006-10-27T16:11:00.000+08:00

No hei.

Teknisten ongelmien vuoksi muutan blogini kotimaiseen vaihtoehtoon. Uusi osoite on http://koti-isi.vuodatus.net/

Juttujen tasoon en lupaa minkäänlaisia muutoksia, yhtä matalalla mennään kuin ennenkin.

I see sky so blue

2006-10-27T14:29:00.000+08:00

Puolet kiinalaisista kärsii huonosta ilmanlaadusta. Ilmanlaatu lähes puolessa Kiinan kaupungeissa, yli miljoonan asukkaan sellaisissa, on kohtalaisesti tai vakavasti saastunut. Kiinan valtion ympäristönsuojeluviraston tekemän tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että ei hyvältä näytä. Kiina tutkiikin mahdollisuuksia aloittaa ilmanlaadun parantaminen yhdessä USA:n ja Euroopan Unionin kanssa. Tekemistä riittää, välillä täällä on ilma todella sakeaa. Aurinko saattaa paistaa saastepilven takana, paska haisee ja banjot soi.

Liikenne ja teollisuus ovat tietenkin suurimmat saastuttajat. Suuri osa autoista on vielä vanhoja romuja, ne kuluttavat paljon ja eikä kaikissa ole katalysaattoria. Kuorma-autot ja bussit ovat taasen aivan oma lukunsa. Ne ovat Neuvostoliiton aikaisia keksintöjä ja niiden moottoreissa palaa kaikki metrihalkoja hienojakoisemmat polttoaineet.

Täällä oppii kyllä arvostamaan Suomen puhdasta ilmaa ja luontoa yleensäkin. Kyllähän luonto täälläkin on omalla tavallaan vaikuttava, mutta saastuneisuus laskee tunnelmaa huomattavasti. Kiina on iso maa, ja jos joka puolella liataan samaa tahtia, alkaa se olla ongelma myös muille maille.

Että semmoista Pekingin ilmastosta. Mutta nyt ottaa päähän tämä blogi. En kyllä jummarra mikä tätä vaivaa. En pääse itse lukemaan sivuja, eikä kuulemma päässyt vaimon työpaikaltakaan tai kommunikaattorista. Kävijälaskurista päätellen vieraita on kuitenkin käynyt. Heittäisin koneen ikkunasta alas, mutta sitten uuden saaminen vakuutuksesta voi olla hankalaa. Varsinkin kun pitää saada skandinaavi-kone. Mitäs tässä nyt sitten voi tehdä, käteni ovat sidotut. Eikö mihinkään voi enää luottaa? Ei edes Hannu Karpo voi auttaa tässä kansainvälisessä dilemmassa.

Otto on löytänyt uuden kaverin, leikkipaikalla ollaan oltu usein samaan aikaan 5-vuotiaan Taiwanilaisen tytön, Dan Dan:in kanssa. Yhteinen kieli on vähän vielä haussa, mutta hyvin leikit ainakin sujuu. Välillä pitää jo katsoa ikkunasta, näkyykö leikkipaikalla tuttuja. Minä saan kyllä olla melko rauhassa, lapsia ovat ulkoiluttamassa useimmiten ayi:t, jotka eivät puhu lontoota.

Kohtahan se muuten on taas isänpäiväkin. Se on taas se aika vuodesta, kun saa uuden kerraston ja Harley Davidson-partaveden. Nyt ne melkein tuleekin tarpeeseen, edelliset kun on Suomessa. Vaimolle voi sitten äitienpäivänä ostaa kostoksi uuden paistinpannun tai imuriin uusia pusseja. Ja käydä syömässä Rossossa, sieltä kun saa sitä poonustakin.

Ei toimi...

2006-10-26T12:35:00.000+08:00

Jokin mättää taas näissä nettiyhteyksissä. Pääsen päivittämään blogiani, mutta en pysty lukemaan sitä kuin esikatselemalla templaten... Onko muilla ollut vastaavanlaisia ongelmia?

Ei tässä muuten mitään hätää ole, mutta olen sen verran nettiriippuvainen, että tulen kohta hulluksi ja lääkkeet on loppu!

Saiko joku kanelin jo kiinni?

Harlekiini-sarja, Uskottomuusepäily

2006-10-26T12:27:00.000+08:00

Esko oli yhtä hymyä. Eilen hän oli rakastellut Sirpan kanssa intohimoisesti. Heidän vartalonsa olivat olleet yhtä, heidän huulensa sulautuneet toisiinsa ja Sirpan jaloissa olleet villasukat olivat litimärät kosteasta tunnelmasta. Esko paisteli pullia aamuyön hiljaisina tunteina hymy huulillaan.

Yhtäkkiä leipomon ovi aukesi ja sisään astui Eila, keinosiementäjän lomittaja. Eila oli isokokoinen nainen, kaikin puolin. Vihreät John Deere-haalarit pukivat häntä jollakin sanoin kuvaamattomalla tavalla, tuossa naisessa oli sitä jotain, Esko ajatteli.

-Huomenta muru, Esko sanoi.
-Huomenta sonni, Eila vastasi.
-Voi tavaton Eila sinua, olet niin ronski kielenkäytöltäsi!
-Olen ronski myös monella muulla tavalla. Leipätyössäni kumihanskojen ja siemennesteen keskellä ei sovi olla liian hienohelma. Kuten se sinun vaimosi. Miten teillä menee?
-Loistavasti, olemme onnellisempia kuin koskaan, Esko kertoi.
-No hyvä. Hoidetaanko asia alta pois, Sirpa kysyi.
-Hoidetaan. Kyllä nyt tuntuu olevan vientiä kuin sammakolla äkeen alla, Esko naurahti.
-En kyllä ihmettele ensinkään, sinä osaat käsitellä naisia. Ota minut orhi!

Puolen tunnin päästä Eila poltteli punaista norttia leipomon ulko-ovella tyytyväisenä. Olo oli raukea, tuoreet pullat mukanaan hän päätti lähteä kotiin nukkumaan.

Eskon saapuessa kotiin Sirpa oli kuin myrskyn merkki. Esko toi lämpimät piirakat tullessaan ja olisi antanut Sirpalle suudelman, mutta Sirpa käänsi päänsä pois. Esko hämmästyi.

-Rakas, mikä painaa mieltäsi? Luitko taas vahingossa Seiskan juonipaljastukset, Esko kysyi.
-En! Se tapahtui viime viikolla jos hieman muistelet! Onko sinulla suhde jonkun kanssa, Sirpa huusi.
-Suhde? Mistä sinä sellaista olet saanut mieleesi?
-Näin unta viime yönä. Unessa vihreänuttuinen nainen lauloi sinulle Juice Leskisen kappaletta Seminologi boogie woogie. Sinä lauloit hänelle Popedan Matkalla Alabamaan. Se oli todella kummallinen uni, mutta sain siitä semmoisen käsityksen, että sinulla oli suhde tähän naiseen.
-Voi rakas, unethan voivat tarkoittaa ihan mitä tahansa, vannon kautta Pohjanmaan, Valittujen Palojen ja veljeni äidin, että todellisessa elämässä tuossa ei ole mitään perää! Olen vain ja ainoastaan sinun, Esko vannoi.
-Mutta... Sirpa oli epävarma.
-Sydämeni sykkii ainoastaan sinulle, en koskaan voisi pettää sinua, olet minulle kaikki kaikessa. Ilman sinua en jaksaisi nousta yöllä töihin, ja vaikka joka yö menenkin töihin, sen kaiken teen mä siksi vain, että kulta sä jaksat olla mun omanain.
-Oi Esko, sinä olet niin ihanan runollinen! Mutta minulla on koko ajan hieman epävarma olo seurassasi, sinä olet kuitenkin tämän kirkonkylän ompelukerhojen tavoitelluin mies. Joka toinen nainen olisi valmis jättämään miehensä ja antautumaan sinun vahvoille käsivarsillesi. Olen onnellinen joka hetkestä, jonka saan viettää sinun kanssasi Esko!
-Mutta elän vain sinua varten Sirpa! Annat elämälleni tarkoituksen, valon päivääni, hymyn huulilleni, rusinat pullaani, iin pisteen alle, ilman renkaisiini, seitsemännen tähden otavaani, psalmit raamattuuni, ladun hankeeni, koukun onkeeni, virkailijat pankkiini, numerot puhelimeeni, maat karttaani, kapellimestarin orkesteriini ja päämäärän henkiseen kasvuuni!
-Ai kuinka ihanasti sanottu Esko! Olet niin verbaalisesti lahjakas! Sinä tyydytät minut myös henkisellä tasolla! Keskustelumme antavat minulle todella paljon, en koskaan voisi löytää toista samalla tasolla olevaa keskustelukumppania! Mielipiteesi saavat minut kihelmöimään, aivan kuin hivelisit sanasiveltimelläsi ihoani. Sinä todella kosketat minua syvältä. Olemme molemmat vapaita ajattelemaan ja herkkiä vastaanottamaan ympäristömme heikkoja signaaleja, mutta vain yhdessä saavutamme korkeamman yhteyden. Tunnetko sinä sen Esko, tunnetko?
-Tunnen. Tunnen kuuluvani sinuun. Tunnen yhteyden. Meillä on siis ihan mieletön tää teletapia.
-Voi anna anteeksi Esko, että epäilin sinua uskottomuudesta! En tiedä mikä minuun meni. Joskus minulla on vain niin lohduttoman huono itsetunto. Tunnen itseni niin yksinäiseksi sinun ollessa töissä. Mutta sinun näkemisesi saa aurinkoni paistamaan. Voi miksemme voisi olla yhdessä aina?
-Rakas, olen suunnitellut kaiken valmiiksi. Kun leipomo palaa pitkonletityskoneen sähkövian vuoksi, saamme vakuutusyhtiöltä miljoonakorvaukset. Olen hankkinut meille uudet passit eri henkilöllisyydellä. Sveitsissä on tili pullollaan rahaa, Suomen käyttötililtä voimme nostaa rahaa välttämättömiä päivittäisiä menoja varten. Aavasaksan kontaktini auttavat meidät rajan yli. Tuolloin meidän on oltava nopeita. Emme voi hyvästellä ketään. Siitä eteenpäin meillä on vain toisemme.
-Voimmeko jo ostaa merkkituotteita vai pitäydymmekö vielä kaupan omissa merkeissä? Haluaisin jo vihdoin nostaa elintasoamme ja syödä laadukkaita elintarvikkeita.
-En aio muuttaa kulutustottumuksiani vielä täällä kotimaassa, enkä aio olla mukana nostamassa ylikansallisten elintarvikeyhtiöiden myyntikatteita, jotka varsinkin terveysvaikutteisten tuotteiden kohdalla ovat markkinoiden korkeimpia. Sitä paitsi jatkossa emme enää asioi tavallisen rahvaan seassa, vaan nousemme ylemmälle tasolle yhteiskunnan arvoasteikolla. Se uskoakseni tarkoittaa sitä, että lähes päivittäin vierailemme yhteiskunnallisesti merkittävien ihmisten parissa ja syömme vain parhaista raaka-aineista valmistettuja ruokia.
-Oi miten jännittävältä tuo kaikki kuulostaa! Aivan kuin harlekiinikirjoissa. Hakeudummeko heti rasvaimuni jälkeen suihkuseurapiireihin?
-Emme voi alkaa rakentamaan etukäteen pilvilinnoja, meidän on odotettava rasvaimun lopputulosta. Lääkärithän sanoivat, että paino-ongelmasi voivat johtua myös ruokavaliostasi, ei pelkästään perintötekijöistä. Isäsi jätti huomattavan perinnön, mutta se ei ollut tarkoitettu syötäväksi, Esko valitteli.

-Muistutanko minä mielestäsi Paris Hiltonia? Minun mielestä meissä on jotain samaa, Sirpa mietti.
-Ehkä enemmän Ulla Tapanista. Minä haluaisin nyt päiväunille, olen niin väsynyt yön raatamisesta.
-No Ullassa ja Parisissa on kieltämättä jotain yhteistä. Ehkä se johtuu kampauksesta. Mene nukkumaan rakas, minä varaan ajan kampaajalle.

Minulla on iso kukko

2006-10-25T09:36:00.000+08:00

Mietin tuossa aamusella, että toivottavasti ei joudu täällä ollessa lääkäriin tai sairaalaan siten, että joutuisi tosissaan kertomaan lääkärille, että mikä vaivaa. On meinaan tuo englanti jäänyt opettelematta siltä osin, lääkärileikitkin tuli nuorempana leikittyä suomeksi. Muutaman tärkeimmän ruumiinosan tiedän ja jotain muuta, netissä on tullut tietysti oma-aloitteisesti opiskeltua ihmisen anatomiaa, mutta siltäkin osin tuttuja ovat lähes ainoastaan naisen ruumiiseen kuuluvat ruumiinosat. Ehkä siitä jossain vaiheessa voi olla hyötyäkin, jos vaikka vaimo sattuu joutumaan sairaalaan.

Jotain juttuja osaan sanoa kyllä jopa eläinlääkärille englanniksi, kuten ”kissanpentuni on läpimärkä”, ”tykkään hauva-tyylistä”, ”naapurin narttu nuolee kissanpentuani”, ”onko aasini hyvässä kunnossa” tai ”minulla on iso kukko”. Siis meillähän ei ole lemmikkieläimiä tällä hetkellä, mutta ehkä näköjään kannattaisi hankkia, minä voisin hoitaa sitten eläinlääkärikäynnit.

Täällä Pekingissähän on lukemani mukaan pienoinen ongelma nuo lemmikkikoirat ja kissat. Täällä ei ole vielä mitään hautaustoimintaa lemmikkieläimille, joten ihmiset heittävät kuolleet elukkansa yleensä roskiin. Kaatopaikan olosuhteissa tietyt eläimissä olleet taudit voivat kuulemma elää jopa viisi vuotta. Ilmeisesti tarkoitus olisi tulevaisuudessa polttohaudata ihmisten lisäksi myös eläimet, mutta vielä näin ei ole.

Kun minusta aika jättää, toivon tulevani polttohaudatuksi. Tuhkat toivon ripoteltavan vastatuuleen hautajaisväen edessä. Kanttori voisi soittaa ja laulaa Joel Hallikaisen Halipulan.

Menipäs nyt juttu kuolemanvakavaksi. Lukijoille kuitenkin tiedoksi, en aio kuolla vielä. Voin hyvin ja paksusti, painoindeksi on ollut vakaassa noususuhdanteessa jo useamman vuoden, eikä laskukautta ole näkyvissä. Tosin trendien muuttuminen maailman pikaruokabisneksessä voi vaikuttaa suhdanteisiin. Uudet terveelliset pikaruoat voisivat aiheuttaa laskusuhdanteen, Burger Kingin tulo Pekingiin taasen voisi aloittaa uuden nousukauden.

Burger Kingissä on muuten maailmankaikkeuden parhaat läskiheikit. Hesen vastaavat ovat melko lähellä samaa nautintoa, mäkkärin mömmöt ovat täysin ala-arvoisia. Uskokaa minua, olen syönyt muutaman hampparin ja porilaisen, munalla ja ilman. Kaikilla mausteilla paitsi basilikalla.

Hengenpalon amerikkalaistyylisen ruoan syömiseen olen saanut vaariltani, joka antoi minulle elämänohjeen ”se on helppo hymyillä, kun on veekasivartalo ja ameriikan simmarit”. Vaari oli viisas mies ja minun on ollut helppo hymyillä. Tänään teen kuitenkin poikkeuksen ruoan suhteen, padassa muhii burgundinpata. Se on liharuokien mersu, kaikilla herkuilla. Sen salaisuus on prosentit. Se on merimiespadan ohella yksi niistä ruoista, joihin tyrkätään alkoholia. Mitä enemmän syön burgundinpataa, sitä kauniimmalta vaimo näyttää.

De va kukku de

2006-10-24T10:58:00.000+08:00

On niitä ihmisiä ollut ulkomailla ennen blogejakin. Sata vuotta sitten suomalaisia lähti laivalla Ameriikkaan rikastumaan, kultaa kaivamaan tai metsätöihin. Sieltä kirjoitettiin pari kertaa vuodessa kirje kotiin ja lähetettiin dollareita mukana. Oli ne kovia aikoja silloin, silloin miehet oli rautaa ja naiset teki ruuan hiiohoi!

60- ja 70-luvulla suomalaiset lähtivät Ruotsiin Volvon tai Maraboun tehtaille. Siellä painettiin hommia liukuhihnalla ja yritettiin sopeutua ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja oppia kieltä. Kesäisin tultiin sitten uusilla Volvoilla käymään koti-Suomessa.

Nykyään lähdetään sitten insinööri-, kauppatieteiden maisteri- tai tohtorintutkinnoilla ulkomaille asiantuntijatehtäviin. Nykyäänkin painetaan hommia niska limassa, tosin helteisen sään ansiosta ja kannettavan tietokoneen puskiessa koko ajan lisää kuumaa ilmaa. Olosuhteet ovat muuttuneet esi-isiemme ajoista. Ei ollut ennen kannettavia tietokoneita...

Anita Hirvosen kappale De va kukku de kertoo vieraaseen maahan muuttamisen vaikeuksista.

”Ei mun tulis miäleenkään, lähteä ny Ruattiin, ku ei oo kielipää”

Kielivaikeudet on tietysti muissa kuin englanninkielisissä maissa suuri ongelma. Sopeutuessa uuteen kulttuuriin kielen oppiminen on yksi tärkeimmistä asioista. En kyllä yhtään epäile, etteikö Anita Hirvosella olisi huono kielipää. Tuskin osaa puhua edes Belgiaa. Norjaa korkeintaan.

”Ja kuules ny kundi mää en lähre minnekkään, ku meillä on niin hyvä toi resitenttikin”

No ne oli Kekkosen aikoja, olot oli silloin paremmat Suomessakin. Nykypäivänä olosuhteet ovat jotain aivan muuta. Onhan se aina iso muutos perheellekin lähteä asumaan ulkomaille. Koko perhettähän siinä on kuunneltava, niin puolisoa kuin lapsiakin. Oloa ulkomailla voi helpottaa vaikkapa kirjoittamalla blogia tai shoppailemalla. Muuta järkevää tekemistä tuskin löytyy.

”Ei nää olot parane, vaikka velka-Volvo ostettais”

Believe me, kyllä ne paranee. Ei vituta läheskään yhtä paljon ajaa uudella Volvolla kuin vanhalla Toyotalla. Ja toisekseen, naapurit eivät voi katsoa Ajoneuvorekisterikeskuksesta, että onko se auto oma vai pankin. Naisille ei kyllä kelpaa mikään... Millähän Anita muuten ajaa nykypäivänä?

”Mites kävi Yrjön perheen, muisteleppas sitä? Takas tul ko pumeranki, niinksä tahot, mitä?”

Aina ei onnistu. Jotkut eivät vaan viihdy tai sopeudu elämään ulkomailla. Jos jokin asia on huonosti komennukselle lähtiessä, mahdollisuus sen kärjistymiseen on enemmän kuin suuri. En tiedä Yrjön perheen tarinaa, mutta kai siellä jotain tapahtui. Ehkä vaimo kävi vieraissa, ehkä lapset sekaantuivat huumeisiin, tiedä häntä. Eikä se ole noloa palata takaisin kotimaahan. Onhan sinun kielitaitosi (toivottavasti) parantunut, sinulla on se uusi Volvo ja hyvällä onnella presidentti on vaihtunut.

Tikapuumiehet

2006-10-23T20:23:00.000+08:00

Voi pyhän Sylvin perseensuti sentään mikä viikonloppu! Ollaan säädetty netin kanssa ihan huolella. Nyt saatiin nähdä myös kiinalaista tehokkuutta parhaimmillaan...

Tapahtui seuraavaa. Perjantai-iltana netti tökkäsi yhtäkkiä, kone ilmoitti vaan että käyttäjätunnus ei kelpaa. Ajattelin sen olevan tilapäistä ja siinä olikin sitten aikaa laatuajalle perheen kesken. Ilta meni kyllä mukavasti, tehtiin ruokaa ja katsottiin Jennifer Lopezin elokuva Maid in Manhattan. Se on loistava elokuva, ikään kuin loppuhuipennuksena katsojat palkitaan näyttämällä se, mistä Jennifer tunnetaan, usean sekunnin ajan. Elokuvan parhaat sekunnit.

No lauantai-aamuna ajattelin sitten avata netin ja olisi minulla ehkä saattanut olla jotain asiaakin tänne blogiin, mutta eipä auennut yhteys. Renkkasin konetta toista tuntia, mutta mikään ei auttanut. Niinpä soitin huoltomiehet paikalle. Isännöintitoimistosta luvattiin, että ”insinööri” tulee katsomaan yhteyttä. Kymmenen minuutin päästä ovikello soi ja siellä oli kaksi huoltomiestä, tikapuiden kanssa! En tiedä ovatko huoltomiehet lukeneet minun blogia, minusta taso ei kyllä ole ollut kovin korkealla.

No pojat kävivät katsomassa, että ahaa, tietokoneessa on vika ja lähtivät pois. Minä jäin hieman luukku auki ihmettelemään tapahtunutta, mutta taas kymmenen minuutin päästä samat kaverit tulivat yhden uuden kaverin kanssa. Ja tikapuiden. Nyt vähän jo etsittiin koneen asetuksiakin ja todettiin, että ei ole yhteyttä. Sitten lähdettiin taas hakemaan jotain. Puolen tunnin päästä tuli yksinään joku tiheäviiksinen poika, jolla oli pieni laite tietokonepistokkeeseen tökättäväksi. Se teki sillä jotain ensin makuuhuoneessa, jossa pidämme tietokonetta, jonka jälkeen siirtyi olohuoneen pistokkeen luo. Poika sääti puolisen tuntia ja sanoi että kohta toimii. Vaan ei toiminut. Kaveri soitti jonnekin ja puhelun jälkeen alkoi kova selitys. No tolkkuhan se on talkkunansyönnissäkin, mutta tästä ei saatu mitään tolkkua. Soitin kiinteistönvälittäjälle, joka tulkkasi, että meiltä on mennyt aikarajoitus umpeen. Mutta meilläpäs olikin nettiyhteys rajoittamattomalla käyttöajalla. Mutta loogisesti kuukauden rajoittamattoman netinkäytön jälkeen yhteys olikin muuttunut 48 tuntia kuukaudessa käyttöaikaa sisältäväksi, hinta sama.

Minä revin jo peliverkkareita, kun ajattelin että tässä netissä on jatkossa jokin rajoitus. No kiinteistönvälittäjä soitti nettiyhtiöön ja muutti yhteyden taas rajoittamattomaksi, samaan hintaan. Minkä takia me olisimme halunneet rajoitetun nettiyhteyden samalla hinnalla, kuin rajoittamattoman? Nettiyhteyden oli tarkoitus toimia taas sunnuntaina, kunhan saavat päivitettyä tiedot nettiyhtiössä.

Mutta eipä toiminut sunnuntainakaan. Taas kone ilmoitti ihan samaa. Soitin kiinteistönvälittäjälle, joka soitti nettiyhtiöön. Siellä oli kuulemma kaikki kunnossa, netin pitäisi toimia. Siispä tilasin tikapuumiehet paikalle. Ja taas kaksi insinööriä tuli tikapuiden kanssa. En vieläkään ymmärrä tikapuiden tarkoitusta, niitä ei tarvittu kertaakaan.

No kävi sitten ilmi, että nettiyhteys olikin kytketty olohuoneen pistokkeeseen, ja makuuhuoneen pistoke oli poistettu käytöstä. Homma meni ihan niin kuin pitikin. Iltapäivällä netti alkoi taas toimia, mutta ei huvittanut enää istua koneen ääressä, vitutti niin pahasti tuo säätäminen. Meillä meni lähes koko viikonloppu selvittäessä asiaa.

Vaimo pelottaa

2006-10-20T10:25:00.000+08:00

Onkohan sitä tullut oltua liikaa vaimon kanssa yhdessä? Meinaa jotenkin kaikki pikkuasiat ärsyttää. Koti-Suomessa oli helppo pitää vaikka mökkiviikonloppu kavereiden kanssa, mutta täällä ei niin helposti pääse tuulettumaan. Sanlitunillekaan ei vielä pääse kaljalle, ei ole vielä tullut nuo mainostulot perille asti. Älkää muuten vaan klikatko noita mainoksia, sain jo Googlelta varoituksen, että rahaa kaljaan on tulossa niin paljon, että käy pian kuin Karalahdelle. Siis ei tyhmene vaan maistuu liian paljon.

On se kyllä jännä, miten asiat alkavat ärsyttää. Välillä menee ihan ok, mutta sitten toisinaan taas ärsyttää ihan pikkujututkin. Silloin on vaan parempi olla omassa rauhassa. Täytyisi varmaan ostaa kesämökki täältä jostain, että pääsisi sinne sitten relaamaan.

Naisia on kyllä vaikea ymmärtää, niille ei välillä sovi yhtään mikään mitä miehet tekee. Eilen meillä oli seuraavanlainen keskustelu vaimon kanssa;

-Oonko mä sun mielestä lihava, vaimo kysyi.
-No et tietenkään, sä oot just sopiva, vastasin.
-Mitä sä tolla tarkoitat?
-Miten niin? Sanoin että oot just sopiva.
-Mutta tarkoitit jotain muuta, vaimo intti.
-Enhän mä niin sanonut. En sanonut että oot lihava.
-No et sanonut sitä mutta ajattelit niin, vaimo alkoi tuhertaa kyyneltä.
-Just niin, sä luit mun ajatukset...

Naiset keksii kyllä valittamisen aihetta vaikka sitten siitä kuuluisasta tikusta. Aivan varmaa on myöskin se, että kun Homo Sapiens ensimmäisen kerran toi tulta kotiluolaan, nainen valitti että se on liian kuumaa.

Meillä oli kerran hieno mielestäni hieno keskustelu elämästä. Parisuhteessahan pitää puhua, puhua ja puhua. Kun erilaiset pelot tulivat puheeksi, vaimo kertoi suurimman pelon olevan sen, että hän menettää perheensä tai terveytensä. Minä pelkään susia. Ne on jotenkin niin luihun näköisiä. Vaimolle tämä vastaus ei kelvannut, vaan hän suuttui. Hänen mielestään minun pitäisi pelätä jotain muutakin kuin susia. Esimerkiksi juuri perheen tai terveyden menettämistä. Ok, silloin aloin pelätä vaimoa enemmän kuin susia.

Harlekiini-sarja, Eskolla myttyää

2006-10-19T22:15:00.000+08:00

- Rakastatko sinä minua Esko, Sirpa kysyi kyynel silmässä.
- Rakastan! Enemmän kuin utuisten vuorten gorillat pitävät banaanista, Esko vaikeroi.
- Mutta miten meille voi käydä näin? Voitko hyvin?
- Kultaseni, kuuntele minua, Esko tarttui Sirpaa olkapäistä. Tämä ei ole normaalia, voin vannoa ettei koskaan ennen ole käynyt näin!
- Jos rakastaisit minua, näin ei kävisi, Sirpa itki.
- Mutta minä rakastan sinua! Minulla on vain työpaineita.
- Työtä ja työtä! Aina se sinun työsi on meidän rakkautemme esteenä! Minä vihaan sinun työtäsi!
- Mutta Sirpa, sinun täytyy ymmärtää, Esko vaikeroi. Työni on minulle todella tärkeää. Sen avulla maksamme laskut ja lyhennämme Airiston lomaosakkeemme lainaa. Se mahdollistaa myös jokavuotisen matkamme Rhodokselle. Se mahdollistaa sinun rasvaimun.
- Ole hyvä äläkä käytä työtäsi aina tekosyynä, Sirpa oli tiukkana. Tiedät hyvin, että tulisimme aivan hyvin toimeen isäni perinnöllä, voisimme elää vain toisillemme, rakastella aamusta iltaan, katsoa auringonlaskua sylikkäin ja nukahtaa yöchatin alkaessa televisiosta. Me voisimme olla vapaita!
- Mutta rakkaani, sinun lisäksi rakastan myös työtäni, se on minulle henkireikä. Työssä tunnen olevani kokonainen, en voisi elää ilman sitä.
- Mutta rakas, sinä ajat itsesi umpikujaan työn työtaakkasi edessä. Sinä olet taiteilija, sinä luot uutta käsilläsi, pullia paistellessasi sinä luot taidetta. Sinun ei pidä rasittaa itseäsi liikaa, Sirpa vaati.
- Mutta onhan meillä toisemme, sinä annat elämälleni tarkoituksen, sinulta saan innoitukseni piirakan tekemiseen. Uuteen isoon piirakkaan olen saanut inspiraation sinulta, se on sinun mallin mukaan tehty, Sirpa rakas!
- Voi miten suloinen oletkaan, Esko! Olet joka naisen unelmamies. Minä rakastan sinua! Mikä piirakan nimeksi tulee?
- Sirpan kylmä piirakka. Onko hyvä?
- Oi kuinka ihana! Minä rakastan sinua Esko!
- Ja minä sinua Sirpa, olet minun elämäni valo, iltojeni ilo, tunteideni palo, onneni hekuma ja saariston yö! Yhdessä olemme voimakkaita, meitä eivät kaada laineet. Olemme purjehtineet niin monen myrskyn läpi yhdessä, että tuskin mikään voisi estää rakkauttamme, Esko runoili.
- Niin paitsi tuo sinun erektio-ongelma. Pitäisikö meidän hankkia sitä Niagaraa?
- Luulen että meidän täytyy, ongelma vaikuttaisi olevan psykosomaattinen. Mitään elimellistä vikaa ei tuntuisi olevan, aamuerektio on sen osoittanut. Sinä höpönassukka olet vain niin aamu-uninen, enkä tohdi herättää sinua joutavan naiskentelun vuoksi, Esko leperteli.
- Voi kulta, kyllä sinä voit herättää minut. Oi Esko, ota minut aamulla, tahdon herätä rakkauden valtikkasi kuumaan kosketukseen, tahdon tuntea sen minussa! Ota minut, rakasta minut vahvaksi!
- Rakas, tällä hetkellä emme voi muuta, kuin odottaa ja toivoa aamuerektiota. Se on kaiken A ja O, muuten myttyää, kuten olemme sen yhdessä todenneet.
- Voi sinua rakas, oma kultamussukkani, öttimöttiäiseni, paahtovanukkaani, hunajamelonini, karjalanpaistini, muruseni, aamukasteeni, enkelini, norsunluurannikkoni, elämäni valo, perunamaani, keittiövaakani, oi Esko! Ota minut aamun koittaessa!
- Minä otan! Laitan kellon soimaan varttia vaille kuusi, ehdin käymään kusella ennen kuin heräät.

Saavatko he joskus toisensa?

2006-10-19T10:52:00.000+08:00

Täällä Kiinanmaalla on tällä hetkellä iso juttu tuo muistaakseni Shanghain pormestarin tms. korruptiosyytökset. Juttelin erään kiinalaisen kanssa eilen ja hän totesi, että Kiina tutisee tällä hetkellä. Korruptio on ollut täällä maan tapa, nyt siihen on alettu kiinnittää huomiota. On tietysti hieno asia, että korruptiota aletaan kitkeä pois.

Pekingissä on vangittu kymmenien raggareiden muodostama mafiaryhmä. Ryhmä on toiminutpääasiassa Shunyin alueella, siis Pekingissä lentokentältä koilliseen olevalla alueella. Mafiaryhmä oli saanut alkunsa autokorjaamosta. Mafian perustaja oli pitänyt autokorjaamoa, kun viereen oli tullut kilpailija. Kilpailijaa oli pitänyt pelotella hieman, joten oli kerätty kasaan seitsemän hengen porukka, joka hyvästä palautteesta ja sopivasta markkinaraosta innostuneena oli jatkanut toimiaan. Aseiden välitystä, kiskontaa, lahjontaa ja muuta alaan liittyvää. Nyt papillonit on vangittu ja ehkä heidän sisäelimensä vielä joskus sykkivät länsimaalaisessa ruhossa.

Kiinasssa tutkitaan tällä hetkellä noin tuhatta mafiaepäilyä. Kiina on iso maa ja ehkä täällä on markkinarakoakin noin monelle mafialle. Minäkin voisin alkaa mafiapomoksi, tykkään italialaisesta ruoasta todella paljon. Makaronilaatikko ja pannupizza ovat parhaasta päästä, italiansalaattiakin on jo kova ikävä.

No ehkä kuitenkin pysyn siellä maailmanpelastamisen puolella. Kävin muuten jo katselemassa trikoo-kankaita tuolla kangaskaupassa, vaaleanpunaista ja vihreää voisi univormussa olla. Mietin sitä logossa olevaa FM:ää. Olisiko parempi, jos se oli FF? Ja se naamari voisi olla samanlainen kuin Batmanilla.

Niitä teemoja olen kanssa miettinyt. Karpohan on Suomessa uranuurtaja nostaessaan esille epäkohtia yhteiskunnassa, minä voisin olla samanlaisena uranuurtajana niissä hygienia-asioissa. Yleistä puhtautta ja siisteyttä. Tuli sitä taikka tätä, älä vetämättä jätä! Se on siinä eikä missään miniän persiissä! Tai no tuo viimeinen ei kyllä varsinaisesti kuulu hygieniaan. Voi kun vielä oppisin kirjoittamaan yhdestä asiasta, enkä jaarittelisi joutavia.

Minulla on aina ollut haaveena kirjoittaa kirja. Nyt olisi aikaa siihen, kun ei tarvitse käydä töissä. Pitäisi vain keksiä sopiva aihe kirjalle. Mikähän olisi semmoinen aihe, joka menisi sitten hyvin kaupaksi Kirjatorin poistohyllyllä? Olisiko harlekiini-sarja hyvä? Vai aloittaisiko Neiti Etsivä-Teemu Karvainen kaveri-linjalla?

Ehkä tuo harlekiini-sarja voisi olla semmoinen, mistä voisin kirjoittaa. Naisen unelmia, perheyrityksen valtataistelua Ilomantsilaisessa leipomossa. Leipomoyrittäjäperheen vanhimman pojan rakkauskiemurat, kirkonkylän halutuin poikamies. Sitoutumisen pelkoa, vaikeat olosuhteet rakkaudelle, kiellettyä rakkautta naapurimaatalon emännän kanssa. Paikkakunnalle saapuva keinosiementäjän lomittaja alkaa sekoittaa omaa keitostaan, taistelu leipomoyrittäjäperheen vanhimman pojan, kirkonkylän halutuimman poikamiehen sydämestä saa yhä eläimellisempiä piirteitä. Mutta lopulta rakkaus voittaa ja kaikki saavat toisensa. Kirjan ostaja saisi kaupan päälle 15 euron irtokarkkipussin Makuunista.

Kurkitekniikka

2006-10-18T21:28:00.000+08:00

Otto kiroili tänään ekan kerran. Minulta se ei kyllä ainakaan ole sitä oppinut, sillä Otto sanoi ”paska-aivo”. Vaimonkaan sanavarastoon se ei varsinaisesti kuulu, ehkä Otto on kuullut sen joltain Suomessa ollessamme. Kyllähän tuon ikäiset lapset jo osaa monenlaisia sanoja.

No tästähän nousi sitten tietysti iso juttu, kun kerroin vaimolle asiasta. Olisi ollut parempi olla ihan hiljaa. Vaimo syytti tietysti minua, mutta ei hänkään uskonut, että minä olisin moisen sammakon päästänyt suustani. Aika neitimäinen aloitus Oton kiroilijanuralle. Vähän ehkä isänä hävettää, olisi nyt edes pelkällä paskalla tai jollain vähän jämerämmällä aloittanut.

Pestiin siinä Oton kanssa suut saippualla ihan molemmat, minä yritin näyttää esimerkkiä. Saippua on loppujen lopuksi aika pahaa, mutta ei niin pahaa kuin muistin. En tiedä sitten, olisiko joku myskille tuoksuva saippua ollut liiankin hyvän makuista? Myskistä tulee aina mieleen partavesien kuningas, Old Spice.

Mietin tuon ruumiillisen rankaisun jälkeen omaa lapsuuttani. Siis milloin itse jäin kiinni ekan kerran kiroilusta tai muusta pahanteosta. Jokainenhan varmasti kokeilee samat kielletyt hedelmät jossain elämänsä vaiheessa ja jää niistä kiinnikin yleensä.

Kiroilua en muista, se on varmasti tapahtunut jo aika nuorena ja selkäsaunahan siitä tietysti on tullut. Tupakkaa poltettiin varmaan joskus kuudennen luokan paikkeilla, opettaja tietysti kärtsi vanhemmille ja taas sattui. Alkoholia maistettiin vähän myöhemmin, mutta siitä en tainnut jäädä kiinni.

Itsetyydytystä olin harrastanut jo jonkin aikaa, ennen kuin ekan kerran jäin kiinni siitä rippijuhlien jälkeen. Sain meinaan ne pakolliset kaularistit ja ranneketjut rippilahjaksi. Ja pakkohan ne oli kaikki laittaa ylle. Sitten illalla suihkussa ollessani ajattelin hieman silitellä nahkamikkiä. Yhtäkkiä ovi aukaistiin ja siellä oli äiti ihmettelemässä suihkusta kuuluvaa metallin kilinää. Minun oli pakko peittää erektio jollain tavalla, joten nostin jalan ylös koukkuun. Äiti vähän ihmetteli, että mitä oikein teen. Sanoin että treenaan kurkitekniikkaa, sitä Karate-Kidistä tuttua...

No, ehkä Otolla on vielä aikaa tuohon tilanteeseen. Mutta ehkä se on vanhemmillekin aika traumaattinen tilanne nähdä jälkikasvu niissä hommissa. Kiroilu vielä menettelee.

Vaihtokapat

2006-10-18T08:38:00.000+08:00

Käytiin eilen Oton kanssa kyläilemässä. Yksi vaimon työkaverin vaimo piti lastenkutsut ja meidätkin kutsuttiin sinne. Olihan se hauska nähdä, mitä kotirouvat tekevät päivisin.

Kyläpaikka oli tuolla lentokentän lähellä olevalla villa-alueella. Siellä on paljon aidattuja asuinalueita, joissa ulkomaalaiset tai varakkaat kiinalaiset asuvat. Komeita töllejä siellä oli, useamman sadan neliön omakotitalojakin näytti olevan ja alueiden portilla vartijat aseet tanassa. Siellähän sitä olisi lupsakkaa asua. No, me on totuttu asumaan kerrostalossa. Meillä oli Jakomäessä kolme huonetta ja keittiö, viidennessä kerroksessa. Yläkerrassa oli semmoinen kovaääninen pariskunta, meille asti kuului heidän viha ja rakkaus. Vähän isännän mielialasta riippuen, emännän jompaakumpaa päätä runneltiin. Ja molemmissa tapauksissa vaimo hoki ”voi hyvä jumala”. Taisivat olla uskovaisia.

No taas ajatus harhailee. Siellä olikin jo tupa täysi kun me poijjaat saavuttiin paikalle. Emäntä toivotti tervetulleeksi ja kertoi, että he olivat juuri lopettaneet jonkin vaimokerhon kokouksen. Yritin siinä heittää vähän vitsiä ja kysyin, että tarvitsevatko he puheenjohtajaa, minä voisin tulla nuijanheiluttajaksi. En tiedä onko vaikeneminen enää nykypäivänä myöntymisen merkki, mutta jos on, niin luottamustehtäviä olisi tiedossa.

Joku sitten aloitti taas keskustelun kehumalla talon verhoja.
-Ai kun kivat noi sun verhot, muistaakseni Annamaija-Tuulikki (nimet muutettu) sanoi.
-Ai, tykkäätsä, talon emäntä Liisapinja-Ritva kysyi.
-Tykkään!
-Mulla on niihin vaihtokapatkin! Nyt oltiin selvästi emännän lempiaiheessa.
-Ai kun kiva! Onko nekin tuollaiset merihenkiset?
-Ei kun ne on pääsiäiskapat, emäntä kertoi.

Minä olin kerran nuorempana baarissa, jossa oli jonkinlainen striptease-esitys. Strippari heitti yleisön joukkoon mustan silkkiviittansa, jonka minä sitten koppasin. Mummo teki sitten minulle siitä verhot ensimmäiseen omaan kämppääni. Hetken mietin, josko olisin kertonut kotirouville tuon jutun, mutta päätin olla hiljaa ja keskittyä rusinoiden syöntiin.

Emäntä teki kaikille terveelliset vihannes-hedelmäjuomat. Nyrpistelin ilmeisesti naamaani liikaa, koska emäntä sanoi minulle, että hän voi tuoda minulle kaljankin. Että ei kuulemma haittaa yhtään, jos juon kaljaa, saa juoda ihan vapaasti. Muut ei kuulemma juo alkoholia ollenkaan. Sanoin ei kiitos ja jatkoin rusinoiden syömistä. Lisäksi aloin syödä pähkinöitä.

Sain aika rauhassa syödä niitä pähkinöitä ja rusinoita, ei minua ainakaan kysymyksillä häiritty. Siinä itsekseni mietiskelin, että kuinkahan paljon tunnelma kiristyisi vielä lisää, jos päästäisin pikku paukun? Joku kysyi minulta, että mitäs minä tein Suomessa työkseni? Minä vastasin, että olin töissä tyttökalenteritehtaalla.

No Otto kuitenkin tykkäsi, kun sai leikkiä samaa kieltä puhuvien lasten kanssa, eikä olisi millään halunnut lähteä. Kauhean itkukohtauksen se sai aikaan lähtiessä. Sanoin Otolle, että voidaan tulla joskus uudestaan kylään. Emäntä taisi olla huonovointinen, se oli ihan kalpea ja niin kuin olisi aaveen nähnyt.

Pekingin liikennettä

2006-10-17T15:06:00.000+08:00

Kyllä autoilu on sitten kivaa. Eilen päästiin sitten ensimmäisen kerran oikein omalla autolla cruisailemaan! Voi sitä onnea, kun vaimo istutettiin kukkahattu päässä etupenkille ja lähdettiin kirkonkylälle ajelulle. Laulettiin matkalla kuskin iloksi Minä poljen, sinä ohjaat-kappaletta. Kylänraitille ajaessamme ikkunaverhot alkoivat heilua ja ihmiset osoittivat sormella moista ihmettä, autoa. Kylän lapset juoksivat perässämme ja heiluttivat innoissaan. Sitten heräsin ja päästin kissan ulos.

Päätettiin lähteä eilen illalla käymään ravintolassa omalla autolla. Matkaa oli noin kolme kilometriä. Mennessä aikaa tuhraantui tunti, takaisin tullessa päästiin jo puolessa tunnissa. Jos ei näissä ruuhkissa mene hermot, niin ei sitten missään.

Vuonna 1998 Pekingissä oli miljoona autoa. Vuoteen 2005 mennessä määrä oli noussut 2,27 miljoonaan autoon. Siis noin joka kuudennella Pekingiläisellä on auto käytössä. Määrä tosin kasvaa aika vauhdilla; tällä hetkellä Pekingissä rekisteröidään joka päivä 1000 uutta autoa, kuukaudessa siis 30 000 rekisteröintiä… Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Suomessa rekisteröitiin viime heinäkuussa noin 10 000 uutta henkilöautoa. Siis Pekingin asukasluku on melkein kolme kertaa isompi kuin Suomen asukasluku, ja autoja rekisteröidään myös sen kolme kertaa enemmän. Loogista. Kiinassa on muuten muitakin isoja kaupunkeja, joissa myös on paljon autoja. Jos just nyt sattuisin omistamaan autotehtaan, alkaisin myydä autoja täällä Kiinassa.

No, autoja on siis paljon. Niin on myös uusia ajokortin haltijoita. Pääosa kuskeista on ns. uusia kuskeja, joille kuuluisi kasikympin lätkä takaikkunalle ja isolla teksti ”törttö”. Liikenteessä näkee aivan uskomattomia suorituksia, joku ajaa kävelyvauhtia moottoritiellä ja toiset satasta, liikkeellä on myös kotteroita, joiden koossapitävä voima on ruoste.

Jos on autoja, niin on onnettomuuksiakin. Joka päivä Pekingin liikenteessä kuolee neljä ihmistä. 120 kuukaudessa ja reilut 1400 vuodessa. Nämä raadot ovat tosin pääosin jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Ajonopeudet ainakin kaupunkialueella ovat alhaiset.

Ehkä nuo onnettomuudet ovat maan tapa väestön määrän hallintaan. Syntyvyyttä rajoitetaan ja myös kuolleisuus pidetään sopivissa lukemissa. Hälytysajoneuvoilla ei muuten ole mitään etuajo-oikeutta täällä, isommilla teillä on emergency lanet, mutta ei keskustassa. Toivottavasti en joudu tilaamaan vartalotaksia täällä.

Kohta kyrvähtää hermot

2006-10-16T11:35:00.000+08:00

Vittu kun vituttaa… Nyt ei huvita kyllä yhtään mikään. En tiedä mikä oikein vaivaa, mutta tuntuu vaan kaikki asiat ärsyttävän. Onkohan minulla iskemässä kulttuurishokki päälle, siitä kyllä varoiteltiin etukäteen.

Voiko muuten vitutukseen tosiaan kuolla? Eikös Paavo Väyrynen joskus miettinyt tätä asiaa julkisuudessa? Muistelisin niin. Jos miettii tapoja kuolla, tai mihin asioihin voi kuolla, niin tuskin vitutus on tuskallisimmasta päästä, mutta kyllähän se vituttaisi kuolla vitutukseen. Pääsisiköhän sitä edes taivaaseen? Ford-kuskeillahan on kuulemma taivaspaikka taattu, kun on joutunut kestämään maanpäällistä helvettiä. Samalla periaatteella luulisi myös nalkuttavien vaimojen aviomiesten tai jääkiekkoilijoiden vaimojen pääsevän taivaaseen automaattisesti. Ketäs niitä nyt olikaan? Sirpa Selänne, Vanessa Kurri, Piritta Hagman tai sitten se Olli Jokisen vaimo. No, taitaa meikäläisellä olla kissanpäivät tuonpuoleisessa. Täytyy vaan toivoa, että kuollaan suurin piirtein samaan aikaan, ettei sitten tarvitse kenenkään odotella suotta.

Onhan se aika huolestuttavaa, jos nyt tässä vaiheessa alkaa jo tuskastuttaa täällä oleminen. (Tätä Kiinaa tarkoitan, en elämää maanpäällä) Ehkä nyt on iskenyt jonkinlainen tyhjyyden tunne, Suomessa oli oma työ, kaverit ja sukulaiset, harrastuksia. Täällä ollaan nyt vielä toistaiseksi oltu aika toimettomana, ei ole vielä oikein päästy edes tutustumaan ympäristöönkään liiemmin, yhteydenpito kavereihin ja sukulaisiin on vähentynyt aika lailla. Jossain asioissa se on tietysti hyväkin, saa olla ihan rauhassa, esim. anopilta. Melkein päivittäin sitä huomaa kaipaavansa työpaikan taukohuonetta, sitä herjan heittämistä ja pierukilpailuita. Maanantai-aamuisin oli aika tasokkaitakin kisoja.

Yksi hauskimmista yhdessäolon hetkistä työpaikalla oli se, kun uusi verokalenteri ilmestyi. Nykyisinhän ne on oikein lehtiä. Niistä sitten etsittiin kaikkien tuttujen nimet ja tulot, korostuskynällä merkattiin ne, pomojen nimet eri värillä kuin työmiesten. Lehdet laitettiin seinälle kaikkien nähtäville, sieltä niitä oli sitten helppo katsella. Se oli sitä glasnostia parhaimmillaan!

Parkkipaikalla vertailtiin, kuka tulee uusimalla autolla paikalle. Aika usein ne oli nuoria kolleja, jotka oli ottaneet samalla kertaa lainaa asuntoa ja autoa varten. Minä ajoin polkupyörällä, vaimo kun ei suostunut ostamaan omaa autoa meille. Se on näitä viherhihhuleita, sen mielestä yksityisautoilu on murhaa ja turkikset saastuttaa luontoa. Kummasti vaan nyt kelpaa oma auto, kun pitäisi taksilla ajella. Taitaa bussit olla liian tunkkaisia rouvalle. Vaimohan oli muuten Koijärven nuorimpia osanottajia, oli silloin vanhempiensa kanssa heilumassa siellä. Kai sille siitä on jäänyt jotain vinoutumia sieluun.

Kyllähän sitä minäkin nuorempana halusin pelastaa maailman, mutta lähinnä Teräsmiehen asuun pukeutuneena. Se oli minun suuri unelma, tuskin tulee koskaan toteutumaan…

Eläintarhan olosuhteet

2006-10-15T13:45:00.000+08:00

Kävimme tänään Pekingin eläintarhassa. Otto oli innoissaan päästessään näkemään panda-karhun, kyllähän se tietysti meille muillekin oli elämys. Eipä ole Suomen metsissä tuollaista otusta vastaan vielä kävellyt. Silloin tällöin liskojen yön sattuessa kohdalle, olen nähnyt mitä merkillisimpiä elukoita ja otuksia, lähinnä pelottavia, mutta tämä nalle ei ollut pelottava. Siellä se istuskeli muurin vieressä ja odotteli namupaloja ihmisiltä. Muualla päin maailmaa eläintarhoissa muistaakseni kielletään eläinten ruokkiminen, mutta täällä se näyttää olevan ihan tapa. Ihmiset ruokkivat ja härnäävät eläimiä aidan tai verkon läpi erilaisilla tavoilla, esim. katkaisemalla oksan puusta ja tökkimällä sillä sitten eläintä. Upeeta!

Etukäteen luin ja kuulin paljon juttuja kiinalaisten eläintarhojen huonoista olosuhteista. Pakko myöntää, että tottahan ne kaikki olivat. Asia oli aistittavissa jo paskaiselta lipunmyyntiluukulta lähtien. Mitä seuraavaksi kerron, ei muuten sovi heikkohermoisille!

Eläintarhan opasteet olivat vähän niin ja näin, niitä seuraamalla pystyi vain arvaamaan, mikä elukka oli seuraavana. Ravintolat olivat todella ala-arvoisia ulkoilmakojuja, eikä kunnon länsimaalaista ruokaa ollut tarjolla, vain jotain nuudeli-dumpling-tofu-mömmöä. Juomavalikoimat olivat kehnot, tarjolla oli ainoastaan kiinalaista jääteetä, olutta ja Coca-Colaa. Hattaroita ei saanut mistään, eikä muuten metrilakuakaan. Oton mielestä leikkipaikat olivat ihan perseestä. Ja kaiken lisäksi niiden eläinten vieressä, joita olisi ollut mahdollista tökkiä, oli puiden oksat katkottu todella tarkasti ja korkealta. Sateenvarjolla onnistuttiin vähän tökkimään apinoita ja seepraa, varjo olisi tosin voinut olla hieman pitempikin… Täytyy varmaan lähteä seuraavan kerran kävelysauvojen kanssa.

Ottoa olisi haluttu muuten kuvata eläintarhassa taas useaan otteeseen, varsinkin apina-häkkien luona. Minä pyysin vastavuoroisesti paria innokkaampaa kuvaajaa menemään apinoiden kanssa samaan kuvaan, osoitin apinaa ja kuvauskohdetta, ja sanoin että ”yi yang de”, eli samanlainen. Ei tykänneet…

Päätimme yhteisellä päätöksellä, että alamme tutustumaan Pekingiin ihan systemaattisesti. Aiomme kiertää yhdessä aluksi tärkeimmät nähtävyydet, kuten Kielletyn kaupungin, Kesäpalatsin, Temple of Heavenin, Kiinanmuurin yms. Pakko yrittää päästä ”sisälle” tähän kaupunkiin.

Älkää kysykö miksi tuo panda on kuvassa kyljellään, näköjään eläimetkin kaatuu kun tietotekniikka takkuilee...

Ich komme gleich!

2006-10-14T09:28:00.000+08:00

Täällä alkaa ilma selvästi viilentyä, öisin lämpötilat ovat alle kymmenen asteen ja näin aamuisin on jo nännit-kovana-kylmää. Päivällä aurinko lämmittää vielä ihan kohtalaisesti. Taitaa se talvi tulla tännekin pikkuhiljaa. Talvi on kuulemma ihan perseestä, kylmä ja tuulinen eikä lunta ole kovin usein. Täällähän ei lumi tule varsinaisesti satamalla, vaan maassa oleva lumi muodostuu jäätyneestä syljestä. Täällä on tapana syljeskellä aika lailla jatkuvasti.

Jos kadun varressa on ollut työmiehiä istuskelemassa, on siinä lammikko, talvella siis jäätikkö. Taksikuskit saattavat ruuvata ikkunan auki liikennevaloissa, kirnuta kurkusta kunnon satsin ja ampua sen viereiselle kaistalle. Siellä täällä näkee komeita limppejä, joista moni jääkiekkoilija olisi kateellinen. Se on aika nautinnollista istua taksissa, kun kuski alkaa kurlata kurkkuaan ja näin etukäteen ilmoittaa, että ”Ich komme gleich”. Hei siihenhän voisi huutaa perään että ”Das ist GUT”! Tuskin se kuski kuitenkaan ymmärtäisi. Höh, ihan tyhmä juttu…

Kiinalaisten hammashoitoa olen kyllä ihmetellyt. Suuhygienia on todella heikoissa kantimissa. Täällä saattaa nähdä todella kauniin naisen, jolla kuitenkin hampaat ovat ruskeat. Vaimoa etsiessähän kannattaa katsoa ensimmäisenä hampaat. Suu on vähän niin kuin eteinen, jos siellä on kengät levällään, soraa matolla ja kengänpohjaan tarttunut koirankakka haisee, niin tuskin sitä peremmälläkään on yhtään sen siistimpää. Tämä ihan vaan tämmöisenä pienenä elämänohjeena vaimoa etsiville. Mahtaakohan lukijoiden joukossa olla ketään vaimoa etsivää? Voin kyllä antaa lisääkin vinkkejä, jos on kysyntää. Nyt vähän karkasi alkuperäinen ajatus, siis kiinalaisten hampaanhoito. Se on siis heikolla tolalla, parissa kaupassa on pitänyt astua pari askelta kauemmaksi myyjästä, on ollut niin tyrmäävä tuoksu.

Tuolla Yashowlla (vaatemarketti) asioidessa on muutenkin nähnyt erikoisia tapoja. Myyjät puristelevat finnejä kojunsa vieressä olevan peilin edessä, yksi alkoi putsata korviansa vanupuikolla kesken tinkimisen, se ei kai kuullut tarpeeksi hyvin ja nenän kaivaminen on ihan normaalia kanssakäymistä. Nälän iskiessä kaivetaan mato nenästä ja sitten ei muuta kuin ääntä kohti vaan!

Tämän päivän epistolana on näköjään ollut hygienia, tai sen puute. Täällä se vaan jotenkin iskee silmään, vaikka monella elintaso onkin huomattavasti alempi kuin kotipuolessa keskimäärin. Muistakaahan ihmiset huolehtia hygieniastanne!

Rapatessa roiskuu

2006-10-13T21:36:00.000+08:00

Nukuttiin aamulla komeasti pommiin. Herättiin vasta kun ovikello soi ja ayi tuli sisään. Nyt pysyi kärsä piilossa, mutta aamu oli kyllä muuten tapahtumia täynnä. Vaimo liukastui kiireessä aamulla kylpyhuoneessa. Marmorilattia oli märkä suihkun jäljiltä ja siinä sitten jalka lipesi. Menin kauhuissani katsomaan mikä pitää niin kauheaa meteliä kylppärissä, aluksi luulin että lattialla makasi harmaahylje, mutta sitten ymmärsin suomenkielestä, että se olikin vaimo joka siinä lattialla sätkii. Minä siinä sitten auttamaan, oli se vähän limaisen oloinen, niin kuin kala kuivalla maalla. Mutta niin sitä vaan nousi vähän isompikin ihminen.

Minä leikkasin partakoneella leukaan kunnon vekin. Verta tuli aivan mahottomasti, mutta yhtään ei itkettänyt. Aamupalaa tehdessä vetäisin käteen leipäveitsellä. Eipä näyttänyt aamu kovin ruusuiselta. Onneksi Oton vatsatauti alkaa jo parantua, ruoka maittaa taas jo kovaa vauhtia. Ajateltiin lähteä käymään Chaoyang Parkissa Oton kanssa, ovesta ulos päästyämme huomattiin että hissi oli huoltokatkon takia pari tuntia poissa käytöstä, joten piti kävellä rappuset alas, 33 kerrosta... Otto ei tietenkään jaksanut kävellä loppuun asti, joten kannoin sitten viimeiset kymmenen kerrosta. Näin kyllä lapun hissien huoltokatkosta aiemmin viikolla, mutta en muistanut sitä ollenkaan.

Puistossa Otto tipahti keinusta, kädet ja toinen poski on nyt ruvella. Ei mitään vakavaa, pienellä putsaamisella ja puhaltamisella selvittiin. Huomasin tänään myös, että Yashow-marketista ostamani kameran gigatavun muistikortti on viallinen, siihen mahtuu korkeintaan 300 megaa tavaraa. En muista yhtään mistä kojusta sen ostin, enkä saanut siitä mitään kuittia. Se olikin kiva yllätys.

Vaimolla on työpaikan osoite kirjoitettuna käyntikortille, omia käyntikortteja ei ole vielä tullut painosta. Tänään tämä kortti oli unohtunut ilmeisesti taksiin, kotiin tullessa korttia ei löytynyt mistään. Vaimolla on nyt hätä, että miten maanantai-aamuna saa sanottua taksikuskille osoitteen. Kuskikin aloittaa vasta maanantaina, sen pitäisi käydä hakemassa auto päivällä ja sitten viideltä emäntä töistä.

Ajattelin käydä nostamassa rahaa automaatista, mutta automaatti imaisikin kortin. Näppäilin ilmeisesti tunnusluvun väärin. En tiedä mistä saan sen kortin haettua, automaatin ympärillä ei ollut pankkia. Otin puhelinnumeron ylös, joku vaimon työpaikalta saa alkaa selvittää kadonnutta korttia. Jouduin nostamaan rahaa Visa-kortilla, siitähän menee sitten mukavasti nostomaksua. Kallista rahaa, 200 euron nostamisesta menee kuluja lähes kymmenen euroa. Se tuntuu tämmöisen työttömän kukkarossa.

Ainut hyvä asia tässä päivässä oli se, että kuskin ja auton saaminen varmistui. Vaimon sihteeri on haastatellut muutamaa kuskiehdokasta ja valinnut sitten parhaimman. Saa nähdä minkälainen tapaus se sitten on. Autoksi löytyi VW Bora, vuokraaminen on kuulemma järkevin tapa täälläpäin. Verottoman auton ostamisessa on jotain esteitä, joten se pitää unohtaa.

Wienin-leike ja rasvaimu

2006-10-12T14:07:00.000+08:00

Laitan nyt tähän kuvan tuolta Hainanilta, siellä oli aivan ihanat maisemat! Siellä sitä otettiin arskaa ja tarjoilijat kantoi bacardicolaa minkä kerkesivät. Siis jonkun toisen rantatuolin luokse, ei minun. Minä en saanut edes kahta kaljaa juoda samana päivänä. Vaimon mielestä ”mopon karkaaminen” on liian herkässä. Tuskin kuitenkaan, eihän minulla ole mopoakaan.

Tuolla rantatuolissa maatessani oli taas aikaa mietiskellä asioita. Ehkä ei pitäisi miettiä asioita näin paljoa. Toisaalta sitten minulla ei olisi tätäkään vähää kirjoitettavaa tänne. No kuitenkin, vaimon kirjoittaessa postikortteja mietiskelin korttien todellista merkitystä. Niissä lähetettävä informaatio ei ole mitään erityisen tärkeää, ensin kerrotaan päivämäärä ja paikkakunta, sitten paikallinen tervehdys. Sitten kerrotaan kuinka kelit on suosineet ja ostosten teko on ollut halpaa, tärkeimmät nähtävyydet ja että rentouduttu on oikein urakalla. Ja lopuksi vielä laitetaan että kannattaa tulla käymään täällä, on hieno paikka, kannattaa muuten aloittaa matkarahojen säästäminen ajoissa, on sen verran kallista matkata tänne.

Että sillä tavalla korttien muodossa lähetetään sukulaisille ja naapureille muistutus siitä, että hyvin menee ja on varaa matkailla. Eikö sitä samalla järjellä (minun) ajateltuna voisi lähetellä kortteja vaikka Stockmannilta? ”Päivämäärä, paikkakunta ja kuinka voin palvella! Täällä ollaan oltu ostoksilla jo kolmatta päivää, hirveästi on ostettavaa! Koko perheelle on löydetty uudet Espritin talvitakit ja Marimekon pipot, lapsille uudet lumilaudat ja vaimolle Wienin-leike ja rasvaimu. Huomenna käydään vielä Tillanderilla ostamassa kaikille uudet kultakellot ja lapsille pöytähopeat, on sitten lapsillakin jotain mitä vanhempana muistella näistä yhteisistä ostosretkistä. Kallistahan tämä on, mutta on se sen arvoista! Ostosterveisin Alma, Elmo, Ilmo ja Matti-Niko”

Se on sitä elintasokilpailua joo! Pakko matkailla ja pitää korttienkirjoituskäsi vetreänä, jos haluaa säilyttää katu-uskottavuutensa. Mahotonta meininkiä!

Vaimolle on muuten nuo merkkivaatteet elintärkeitä. Sillä pitää olla aina viimeistä huutoa olevat kuuluisan muotitalon vaatteet päällä, maksoi mitä maksoi. Silloin kun me tavattiin, sillä oli aina Leviksen farkut ja musta farkkupaita Jack Daniels-painatuksella. Nykyään se sitten käyttää yleisimmin Adidaksen verkkapukua ja Pianon korkokenkiä. Ja aina ovat viimeisintä mallia. Se pitää niitä aina vain muutaman kerran ja sitten pitää saada taas uudet. Minäkin olen avioliiton myötä oppinut sitten käyttämään näitä merkkivaatteita. Ja mitä isommalla se merkki on, sen parempi. Minun käyttämät brändit on Napoleonin lisäksi Karl Kani, Fubu ja Reebok.

Kiinanopettaja kävi taas tänään, hyvin meni tunnit ja motivaatio vaan nousee mitä enemmän oppii kieltä. Ei se niin vaikeaa ole kuin luullaan, ihan hyvin taipuu suomalaiseenkin suuhun!

Pikku-kimulit on minun tyyliäni

2006-10-11T13:59:00.000+08:00

Kuka perkele on keksinyt alkaa tekemään Powerpointilla kaiken maailman nalle- ja pikkukisuli-esityksiä? Tämän viestin lähettäjän mielestä olet maailman ihanin ihminen ja jos et lähetä tätä viestiä vähintään viidellekymmenelle ihmiselle eteenpäin, sekä lisäksi sille jolta sait tämän viestin, sinua kohtaa seitsemän vuoden epäonni ja kuolet kymmenen päivän sisällä sekä lopuksi rotat syö sinulta pään. Mutta eikö olekin ihania pikkukisuja kuvassa? Voi hellanlettas sentään! Kuka näitä meilejä oikein tekee? Melkein joka päivä näitä viestejä tulee, alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Olenkohan valikoinut ystäväpiirini hieman väärin, vai pitäisikö vaihtaa sähköpostiosoitetta?

Onkohan kukaan koskaan laskenut, kuinka suuri osa sähköpostiviesteistä on turhia ketjukirjeitä tai vastaavia mitäänsanomattomia vitsejä? Tai kuinka paljon työaikaa tuhlataan näiden viestien lukemiseen ja eteenpäin lähettämiseen? Entä kuinka paljon aikaa tuhlataan turhien, mitäänsanomattomien blogien lukemiseen? Veikkaisin, että kyllä lähtisi Suomenkin tuottavuus nousuun, kun kiellettäisiin turhien sähköpostien lähettäminen työaikana.

Eilisen illan ja tämän aamun aikana saatiin katsottua Täydellisten naisten eka tuotantokausi loppuun asti. On kyllä pakko käydä ostamassa se kakkoskausikin, on se niin mielenkiintoinen sarja. Dvd-elokuvia alkaa pikkuhiljaa kertymään kaappiin, niitä tulee ostettua aina kerralla useampi. Elokuvat maksavat jotain 1,5-2 euroa kappale ja jos ostaa useamman, niin sitten saa vähän kaupanpäällisiäkin. Elokuvat on tietysti kopioituja, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole ollut suurempia omantunnontuskia aiheesta. En tiedä miten sitten Suomen tullissa suhtautuvat asiaan.

Kirjoitan muuten nämä jutut ensin Word-ohjelmassa, jonka jälkeen kopioin ne nettiin. En tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta tykkään tehdä niin. No varsinainen asia, miksi aloin kertoa tästä on se, että jos teen kirjoitusvirheen tai muuta vastaavaa, ohjelma ehdottaa korjausta tai jotain muuta sanaa. Jos esimerkiksi minua vituttaa, ohjelma pyytää tarkistamaan, sopiiko sana ”vituttaa” kirjoitetun tekstin tyyliin. Ensimmäisessä kappaleessa olevasta pikkukisuli-esityksestä ohjelma ehdottaa pikkukimuli-esitystä. Ja nyt näyttää, että sekään sana ei sovi tyyliini. No johan nyt on perkele! Toisaalta pikkukimuli-esityksiä olisi paljon kivempi katsella kuin niitä nukkuvia kissoja. Pikku-kimulit ovat enemmän minun tyyliäni kuin pikku-kisulit. No kuitenkin on hauska katsella miten ohjelma neuvoo minua, minulla kun hieman nuo diftongit tuppaa roikkumaan ja imperfektit on liian velttoja. Voi että minua onnetonta maan matosta, kun vielä oikeinkirjoituksen oppisin, niin lahjoittaisin konditionaalin jokaiselle maailman orvolle lapselle!

Onneksi alkaa tuo vatsatauti olla jo ohitse, huomenna tuleekin taas kiinanopettaja, joten on syytä olla kunnossa. Otolla on hieman vielä maha löysällä, mutta vaimo sanoi menevänsä töihin jo huomenna. Siitä onkin muuten jo aikaa, kun vaimo on valittanut että on takapuoli hellänä. Nyt se kyllä johtuu pelkästä pyyhkimisestä.

Eri käsityötekniikoista pyydettiin esimerkkejä, voin kyllä kertoa niistä joskus myöhemmin kun inspiraatio iskee. Aloittelevan käsityöläisen ”kymmenen käskyä” voin sentään tässä kertoa;

1. Pidä välineet puhtaana, näin on mukavampi työskennellä

2. Muista oikeat työasennot, selkä suorana ja käsi n. 90-110 asteen kulmassa, näin vältyt rasitusvammoilta yms. kulumilta. Laajempi liikerata tulee kysymykseen, mikäli käytössäsi ovat kookkaat välineet.

3. Huolehdi asianmukaisista työskentelytiloista, tuuletuksesta ja valaistuksesta

4. Mikäli haluat työstää omassa rauhassa, muista lukita ovi ja sulkea verhot

5. Laadukkaat työvälineet ovat kaiken perusta, saatavilla on useita julkaisuja, joista on suurta apua aloittaessasi

6. Mielikuvaharjoittelu auttaa luomaan uutta, sulje vaikka silmäsi silloin tällöin ja anna ajatusten virrata kuin Tonava

7. Tekniikasta riippuen käden liikerata vaihtelee, hae itse omat rajasi ja sopivat työskentelyasennot

8. Oikeakätisenä voit käyttää myös vasenta kättä, vaihtelu virkistää mukavasti!

9. Kun kerran aloitat, älä lopeta kesken. Pitkäjänteisyys tuottaa tulosta.

10. Huomaavainen käsityöntekijä siivoaa aina jälkensä!

Käsitöillä kuumaksi

2006-10-10T15:03:00.000+08:00

Nyt ollaan koko sakki vatsataudissa. Minulla ja vaimolla on ollut ainoastaan ripulia, mutta Otto alkoi myös oksennella, joten päätimme lähteä käymään lääkärissä. Vaimo on aika heikossa kunnossa, minulla alkaa jo vähän elämä voittaa, joten lähdin viemään Ottoa. Vähän kyllä jännitti etukäteen, tuleeko sotkua, mutta hyvin selvittiin, Ottokin jaksoi hyvin matkan kun lupasin sille jäätelön lääkärin jälkeen.

Lääkärin diagnoosi oli tavallinen vatsatauti, voi kuulemma johtua ruokavalion muutoksestakin. Täällä ruoassa on lähes aina öljyä ja se voi kuulemma olla niin suuri muutos länsimaalaiseen ruokaan tottuneelle. Saatiin vähän lääkettä mukaan ja lääkärin määräyksen syödä kanakeittoa sekä juoda omenamehua tai ginger alea. Eiköhän se tästä helpota, vähän varovaisesti täytyy alkaa kyllä etenemään.

Se hyvä puoli tässä sairastamisessa on, että voi ihan luvan kanssa maata sohvalla ja katsoa telkkaria. Minä olisin halunnut katsoa Crocodile Dundeen kaikki elokuvat putkeen, mutta vaimo ei suostunut. Katsottiin sitten aika monta jaksoa Täydellisiä naisia, se on kyllä aivan huippu sarja! Ja ai se niin ihana Gabrielle! Taidan alkaa puutarhuriksi ja muuttaa Ameriikkaan. Tai sitten alan putsaamaan uima-altaita… Puutarhureista tulikin mieleeni onnellisuus. Nimittäin kiinalainen mies on onnellinen yhden illan juotuaan pullon viinaa, onnellinen yhden viikon löydettyään naisen ja onnellinen lopun ikänsä hoitaessaan puutarhaa. Näin ollen täydellisen onnen voi saavuttaa ainoastaan juoppo puutarhuri joka vaihtaa muijaa viikon välein. Poolipojista en tiedä.

Viime viikolla oli muuten yksi hyvänpäivän tuttu laittanut sähköpostia minulle. Ei olla vuosiin juuri ollenkaan pyöritty samoissa porukoissa, näin sen kyllä viime kesänä ja taisin jotain mainita tänne muutosta. Nyt kaveri laittoi meiliä ja kertoi suunnittelevansa reissua tänne Kiinaan. Kuulemma joskus vuodenvaihteen jälkeen meinasi lähteä reissuun. Aika läpinäkyvästi paistoi jutusta läpi ilmaisen kortteerin tiedustelu. Ei ihan suoraan kysynyt, mutta kertoi että meinaa lähteä matkaan pienellä budjetilla. Ei kyllä suoraan sanottuna kiinnosta tarjota sille yöpaikkaa, koska ei mitään parhaimpia kavereita olla koskaan oltu.

Katselin tuossa blogilista.fi:n kuumimmat-listaa, jonka kärjestä tämän minun blogi on tipahtanut jo jonkin aikaa sitten. Kärjessä keikkuu salakuunneltua.fi jatkuvasti, mutta sitten perässä tulee laumoittain käsityöblogeja. Siis ihan oikeita sukkapuikon kilistelyjä, ei mitään nahkamikin silittelyä. Jos tästä jotain voi oppia, on se että mikäli haluaa olla suosittu ja kuuma, niin kannattaa kertoa omista käsitöistään. Jos lukijakunnassa ilmenee halukkuutta kuulla minun käsitöistä, voin niitä kyllä tänne joskus kirjoitella. Ihan viimeisimmän muodin mukaisia juttuja ei ole tarjolla, mutta hyvää vintage-tasoa. Taitaa mennä ihan sille aikakaudelle, jolloin kutimissa oli vielä karvat paikallaan. Eli ei siis mitään saksittuja, vaan kunnon angorakarva-juttuja. Nykypäivänä ihan amatöörienkin käsityövälineet on niin siistejä ja kunnolla viimeisteltyjä.

Tulosvaroitus!

2006-10-09T19:17:00.000+08:00

Nyt alkoi Hainanin reissu kantaa hedelmää. Aamulla tuntui hieman valjulta mahassa, vaimokin valitteli samaa aamulla sängyssä. Puolilta päivin tuli sitten äkillinen tulosvaroitus. Oltiin Oton kanssa käymässä ruokakaupassa, kun alkoi tuntua siltä, että nyt taitaa tulla ja oikein tuutin täydeltä. Ostokset tuli tehtyä ”puoliksi kusten”. Sitten hypättiin nopeasti taksiin ja ajettiin kotiin. Ja voi sitä onnea! Vanha sanonta sanoo, että pieru on paskan postimies, mutta nyt ei kyllä uskaltanut edes ajatella raottavansa kantta kuin vasta aivan perillä.

Vaimolle tauti iski muutamaa tuntia myöhemmin työpaikalla, Otto vielä odottelee. Minulla on ainakin aika heikko olo tällä hetkellä, toistaiseksi tavaraa tulee vain yhdeltä suunnalta. Onneksi tuli otettua Suomesta lääkettä mukaan, jos ne hieman auttaisivat. Ei kyllä ole aiemmin ollut yhtä pahasti maha sekaisin, pieniä kankkusia lukuun ottamatta.

Luin muuten eilen illalla sängyssä jostakin matkaesitteestä juttua buddhalaisuudesta. Siinä kerrottiin, että buddhalaisuudessa on periaate, jonka mukaan ihmisen sydän on tarkoitettu särjettäväksi, koska vain sillä tavalla se avautuu. Siis jos ihminen ei särje sydäntään, se ei koskaan avaudu. Jäin siitä sitten miettimään tuota ajatusta, siis avarasti ajateltuna sinun pitää rikkoa jotain että saat sen avattua. Päteekö sama myös Tupperware-purkkeihin? Eikös ne ole aika kestäviä ja tosi käteviä? En ole aiemmin ollut hirveän kiinnostunut uskonnoista, mutta tämä juttu sai mielenkiintoni heräämään.

Nyt alkaa Pekingissäkin keli selvästi olla viilenemään päin, pelkällä t-paidalla ei enää pärjää kaupungilla. Pakko laittaa housut jalkaan, vaikka munathan siinä hikoaa näillä välikeleillä sitten. Sitten kun tosiaan on viileää, ei hikoilu ole enää niin suuri ongelma. Minkähän takia muuten alapään hikoilu on alun perin keksitty? Mitä hyötyä siitä on ihmiselle? Kärpäsillehän se on semmoinen suuntaa-antava tuoksu, suvunjatkokypsille pariskunnille puhtaus-indikaattori. Muuta hyötyä en kyllä ihan heti keksi. Ehkä tuo vatsatauti sekoittaa ajatukset niin pahasti, ettei pysty keksimään muita tarkoituksia munahielle. Tai sitten vatsatauti on sekoittanut pään niin pahasti, että tulee edes ajateltua munahien tarkoitusta. Voisiko joku selväjärkinen selventää?

Taidan lähteä tästä nauttimaan ämpäritolkulla Fernet Brancaa, jos se auttaisi tähän oloon. Konjakki maistuisi nyt hyvältä, mutta sitä ei ole tullut hankittua. Taitaa vaimolla olla huomenna sairaslomapäivä, niin huonolta sen olo kuulemma tuntuu. Minun oloa se pahentaa entisestään, taidan mennä huomenna tuonne klubi-talon porealtaaseen istuskelemaan, se on vähän niin kuin iso bideé…

Kotona taas

2006-10-08T20:10:00.000+08:00

Selvittiinhän sitä kotiin asti! Reissu sujui ilman suurempia onnettomuuksia, jokaisella taisi hieman nahka kärähtää. Voiteluryhmä ei näköjään hoitanut hommaansa kunnolla. Kyllä tuli paljon kerrottavaa tästä reissusta, oli niin paljon uutta ja ihmeellistä nähtävää! Vielä on seulonta kesken, mitä kerron täällä blogissa, mutta luultavasti saatte kuulla kyllästymiseen asti lomajuttuja. Juttuseula ei ole liian tiukka, kuten olette varmaan jo tähän mennessä huomanneetkin.

Tällä skandi-näppiksellä ei ole muuten ollenkaan yhtä hauskaa kirjoitella näitä juttuja. Skandeista tuli muuten mieleen meidän Otto. Sen vaalea pellavatukka herätti suurta ihmetystä kiinalaisten keskuudessa. Jo lentokoneessa ihmiset halusi ottaa valokuvia Otosta. Alkuun se oli ihan ok, mutta sitten ehkä neljännenkymmenennenkahdeksannen salamanvälähdyksen jälkeen alkoi jo vituttaa. Aurinkoa ottaessa ympärillä oli aina vähän väliä joku huitomassa objektiiviaan. Yritin ehdottaa vaimolle, että värjätään Oton tukka vihreäksi, mutta vaimo epäili että se vain lisäisi kuvaajien määrää. Kun vaimo lähti käymään hieronnassa, päätin toimia.

Opetin Oton hokemaan sanaa ”mani”. Aina kun joku tuli ottamaan kuvaa, laitoin Oton kävelemään perään ja hokemaan, että ”mani mani mani mani”. Aluksi ajattelin, että ei siitä ole muuta hyötyä kuin että saadaan olla rauhassa, mutta Ottohan alkoi kerätä oikein kunnon kassaa. Tunnissa se oli saanut jo 50 rempulaa (RMB) kasaan. Ajattelin että tämähän on hyvä homma ja sanoin Otolle että käy vaan ruinaamassa kaikilta rahaa. Taisin torkahtaa hetkeksi, kunnes vaimo tuli huutaen herättämään minua ja ihmetteli hädissään, mistä Otto on varastanut kaikki nuo rahat? Otolla oli kädessä kunnon nippu seteleitä. Rauhoittelin vaimoa, että ei hätää, se on itse omalla kielitaidollaan kerjännyt ne rahat.

No niinhän siinä sitten kävi, että Otto joutui lopettamaan rahantienaamisen ja minä sain kuulla kunniani. Jouduttiin molemmat hotelliarestiin yhdeksi illaksi, vaimo kävi baarissa juomassa Oton hankkimat rahat. Sillä oli kuulemma hermot niin kireällä. En kyllä ymmärrä, vastahan se kävi hierojalla.

Kiinalaiset ottaa muuten aurinkoa vaatteet päällä. Porukka oli rannalla aurinkovarjon alla täysissä pukeissa, varsinkin naiset, valitettavasti… Täällähän tavoitellaan mahdollisimman vaaleata ihoa, ruskettunut iho tarkoittaa, että olet maalta ja joudut tekemään paljon ulkohommia. Suomessahan ruskettuminen tarkoittaa sitä, että joko otat rivitalon katolla aurinkoa itseruskettavan voiteen avulla, tai sitten sinulla on varaa matkustaa jonnekin lämpimään maahan. No, asenteet ovat muuttumassa Kiinassakin ja Pekingissä on jo ainakin yksi solarium-paikka.

Nyt täytyy alkaa jo kuulemma suunnittelemaan kiinalaisen uudenvuoden reissua, silloin on taas viikko vapaata. Nyt on ainakin aikaa tutkia hyviä kohteita ja varata liput sitten ajoissa. Jos jollain on hyviä ideoita tai kohtuuhintaisia kohteita tiedossa, niin vinkkejä otetaan mielenkiinnolla vastaan!

Suomalaisia joka paikassa

2006-10-04T23:32:00.000+08:00

Morjens!

Taalla sita ollaan lomailtu jo muutama paiva ja vasta nyt paasen tietokoneen aareen, tosin tammoisella viallisella nappiksella varustetulle. Loma on sujunut ihan hyvin, lamminta on ollut ja koko porukka on viihtynyt hyvin taalla.

Mutta ei saatana etta ei ihminen saa olla rauhassa edes taalla paassa maailmaa... Ajateltiin etukateen etta taalla ei varmasti ole yhtakaan suomalaista paikan paalla ja etta saataisiin ihan vapaasti puhua "salakielta", mutta eiko jo ekana iltana kuultu viereisesta poydasta suomenkielta! Joku vanhempi pariskunta oli saapunut paikalla viettamaan lomaa. Kavin vaihtamassa pari sanaa heidan kanssaan, aija oli suomalaiseen tyyliin ympari paissaan seitseman aikaan illalla, oli kuulemma kiva nahda suomalaisia. En sitten pitempaan jaksanut jauhaa niiden kanssa, on nyt koitettu lymyilla piilossa, ettei tarvitse kayda juttusilla. Aija nayttaa tinttaavan vodkaredbullia ihan kiitettavaan tahtiin. Mina en uskalla edes ehdottaa vaimolle alkoholin juontia, se on taas ollut niin pahan nakoinen taman loman ajan. En uskalla suututtaa sita yhtaan enempaa.

Tulee muuten mieleen tata omaa juttua lukiessa semmoinen juttu, kuin keski-suomen murre. Siellahan venyytetaan vokaaleja, mutta myos unoohdetaan aan pilkut. Lauseet on siis tallakin nappiksella kirjoitettuna oikeanlaisia, eli "siis maa oon ihaan sekaasin", "mitaa toi aija tuijottaa?", "saanko maa laittaa noi banaanit pakaastimeen?" tai astetta vaikeampi "hirvaskankaan essolla tavaataan". Hei mun on pakko hommata itsellekin tammonen nappis, taa on aika hauska.

Lomaalla on mukaava lukeea kirjoja. Hei nyt loppuu! Siis aurinkoa ottaessa on mukava lukea jotain kirjaa. Mulla on ollut Vareksen Keltainen leski luettavana, vaimo lukee jotain Eeva Joenpellon romaania. Sen verran mita nopeasti selasin Eevan kirjoittamaa juttua, ehdin huomata miesten ja naisten kirjoittamien kirjojen erot. Voin niista sitten myohemmin kertoa, mutta semmoisen eron jo huomasin, etta ainakaan Vareksessa ei mainita sanaa "syklaami".

Palaillaan loppuviikosta taas asiaan, moro!

Ei mikään nosta tätä tunnelmaa

2006-09-30T14:35:00.000+08:00

Vittu mä en lähde kohta ollenkaan! Menee ihan kohta hermot tuon yhden hössöttämiseen. Yritin kerran karata jo kaljallekin, mutta se perkele kuuli lukon naksahduksen toisesta huoneesta ja juoksi heti mut kiinni. Otto saa leikkiä ihan rauhassa leluillaan, mutta mun pitäisi olla makutuomarina vähän väliä ja sitten painona laukun päällä. Vielä kertaakaan ei olla saatua laukkua kiinni asti, se on ollut vielä liian täysi tai liian painava. Vaimo karsii nyt parasta aikaa painavimpia ja turhimpia tavaroita pois. Se on sitä priorisointia parhaimmillaan!

Ei tämä nyt kyllä sinänsä ole kovin uutta, joka kerta se on sama homma. Vaimo huutaa, että mun pitäisi auttaa, mutta en kuitenkaan voi tehdä mitään, kun laitan kuitenkin tavarat väärään järjestykseen. Laukun päällä painona oleminenkaan ei ole kovin helppoa, koska painosuhde ei ole yleensä kovin edullinen. Laukku painaa lyhyelläkin reissulla vähintään 40 kiloa ja minulla on elopainoa rapeat 55 kiloa, eli ei siitäkään ole paljon hyötyä. Vaimo ei suostu menemään laukun päälle painoksi, se ei ole kuulemma kovin naisellista.

Kone lähtee kuuden aikaan, kolmen aikaan täytyy kyllä olla jo matkalla kentälle, siellä voi olla aikamoiset jonot näin lomakaudella. Meillä on suora lento Pekingistä Sanyaan, hotelli on kait noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Lento kestää vajaat 4 tuntia, eli ei ole liian pitkä lento. Matkalla voidaan harjoitella Oton kanssa pidättämään hengitystä, voi sitten sukellella meressä kivasti. Otto on aika hyvä pidättämään henkeä, yleensä siinä vaiheessa kun sen naama on ihan sininen, vaimo huutaa pää punaisena että ”nyt pintaan ja heti!” Kai se on tullut isäänsä, kun se jotain päättää, niin se kanssa toteutuu.

Melkein koko viime yön mietin vielä sitä 10 vuoden erektiota. On sillä äijällä kyllä ollut rankkaa, ei ole voinut tehdä ihan normaaleja juttuja. Hierojalla käynti voi olla hieman vaivautunutta, mittatilauspukua ei voi tilata, uimahallissa käynti on vähän niin ja näin, taitaa olla kuitenkin loppujen lopuksi ihan sama, meneekö muna pystyssä suihkuun miesten vai naisten puolelle. Tarina ei muuten kertonut ollenkaan, oliko vaimo edes tyytyväinen erektioon?

Tähän blogin kirjoittamiseen tulee nyt väistämättä pieni tauko, en viitsi ottaa tätä minun mikromikkoa mukaan reissuun, muuten menisi kyllä, mutta monitori painaa niin paljon. Jos löydän periltä nettiyhteyden, niin sitten ehkä päivitän kuulumisia.

Hyvää Kiinan kansallispäivää kaikille, minä päivänä se nyt sitten onkin ensi viikolla!

10 vuoden erektio

2006-09-29T20:56:00.000+08:00

Siis tänään on ollut ihan kauhea päivä… Koko päivä on juostu edestakaisin kaupungilla, kun on pitänyt käydä ostamassa vaimon tekemän listan mukaan jos jonkinlaista body lotionia ja anti ageing cremeä. Aurinkorasvat meinasi olla vähän hakusessa tässä kaupungissa, tai sitten en vaan osannut etsiä. Uimavaatteita piti käydä hankkimassa, ajattelin ostaa vaimolle ihan yllätykseksi naru-bikinit, saa nähdä mitä se tuumaa niistä. Oli pakko ostaa ne, kun kaupassa tuli mieleen se juttu, että mitä eroa on vanhoilla ja uusilla bikineillä. Se on se, että ennen piti raottaa housuja, että näki takapuolen, nykyään pitää raottaa takapuolta, että näkee housut.

Ja nyt tämä blogi on muuttumassa uutisten kertaamiseksi, mutta oli taas ihan pakko. Ameriikan maalla ei meinaan ole eräs mies saanut vahingonkorvauksia 10 vuoden erektiosta. Kaverille määrättiin alun perin 600 000 euron korvaukset, mutta asiasta vastuussa oleva penis-implantin valmistaja on tehnyt konkurssin. Onko siellä Jenkkilässä yleisiä nämä pitkät erektiot? Juttu vaikuttaa kyllä todella erikoiselta…

”Erektiovaikeuksista kärsinyt Charles Lennon asennutti itselleen penis-implantin 1996. Teräs- ja muovikapineen oli määrä nostaa penis juhlakuntoon sekä mytytä se lopuksi. Laite oli kuitenkin viallinen, ja sekatyömies Lennonilla, 68, on jatkuva erektio. - Se ei lopu koskaan, se on kuin jatkuva päänsärky, mies valitti Providence Journal -lehdelle. - En voi enää ajaa pyörällä, halata ketään, tai käyttää uimahousuja, hän valitti erektiotaan. Mies kertoi tuntevansa olonsa epämukavaksi myös lastenlastensa kanssa leikkiessään.”

Olivatko nuo muuten ainoita asioita, joita ei voi tehdä kanki tanassa? Mietitäänpä kuitenkin asian valoisia puolia, eli mitä mahdollisuuksia stondis on tuonut?

- autolla ajaessa ”steercontrol”, eli ensin vakionopeudensäädin päälle, sitten vehje rattiin kiinni ja eipä tarvi ohjata autoa.
- ylimääräinen kahva ostoskassille/vaimon käsilaukulle
- lapsenlapsille punnerrustanko
- kissalle raapimapuu
- emännälle tuki ja turva
- työnnä penis ulos sepaluksesta, näin et tarvitse enää vyötä! Housut pysyvät varmasti ylhäällä.
- sängystä on melko mahdoton tippua unissaan, stoppari ottaa vastaan molemmista suunnista.
- automaattinen ”turvaväli” edessä jonottavaan, ei toimisi Kiinassa

Tuommoisia tuli näin äkkiseltään mieleen. Kaveri on hankkinut laitteen 10 vuotta sitten, missähän vaiheessa hän on huomannut, että kanki ei laske ollenkaan? Jutussa ei kerrottu sekatyömiehen vehkeen kokoa, mutta tietysti se on niin, että isompi on enemmän tiellä ja pienempi on huomaamattomampi. Makuasioita… Kuinkahan kauan muuten tuossa ladatussa aseessa on riittänyt patruunoita?

Nyt täytyy aloittaa pakkaaminen, vaimo haluaa järjestää vaatteet pukeutumisjärjestyksen mukaan, eli meillä on siis eri päiville eri vaatteet. Minun tehtävä pakkaamisessa on olla painona laukun päällä, kun se laitetaan kiinni.

Huomiseen!

Olipas empaattinen ihminen!

2006-09-28T16:05:00.000+08:00

Hellurei ja hellät tunteet! Ensimmäiset kiinantunnit ovat takana, nyt on leuat kipeät. Tämän päivän antia oli oikeastaan vasta äänteiden, tai kirjaimien opettelu. En tiennytkään, että minunkin suusta saa semmoisia ääniä lähtemään. Joskus kännipäissään on kavereiden kanssa kilpailtu siitä, kuka saa aikaan ärsyttävimmän äänen. Nyt olisin muuten aivan varma voittaja, tuskin muut ovat opetelleet kiinaa!

Otto odotteli opettajaa jo aamusta lähtien innoissaan, se kuunteli korva ovessa ja odotti. Minä laitoin oikein herätyskellon soimaan, että varmasti olen ylhäällä kun opettaja tulee, enkä mokaa itseäni taas. Ennen oven avaamista katsoin vielä ja varmistin ”pikkuveljen”. Oli kyllä nuoren näköinen tyttö, ei varmaan vielä 25-v, mutta ihan hyvin se osasi opettaa. Eikä ollut hassumman näköinenkään, vaimolle ei kyllä kannata kertoa että se oli nätti. Otto yritti aluksi selittää opelle jotain, mutta kun yhteistä kieltä ei löytynyt, olivat legot kiinnostavampia. Pöydälle alkoi rakentua koulukirjojen viereen legorakennelmia.

Aluksi opeteltiin niitä kirjaimia ja miten niitä äännetään. Zh- ja ch-äänteet oli vaikeita, vokaalit taas melkein samanlaisia kuin suomenkielessä. Muutaman sanankin jo opin, mama ja baba, wo he cha eli minä juon teetä, wo chi yu, minä syön kalaa. Oletettavasti jatkossa mennään vähän kovempaa tahtia eteenpäin, uskon että minulla on kiinalaisille muutakin sanottavaa, kuin että mitä minä syön tai juon.

Nyt kun tässä oikein alkaa ajatella, tulee mieleen monia lauseita, joita olisi hyvä osata sanoa kiinaksi. Esimerkkejä oikein tulvii mieleen:

-Onko kesämökillänne salaoja?
-Meneekö tämä bussi Korsoon?
-Oletteko herkkä vastaanottamaan ympäristönne heikkoja signaaleja?
-Haittaako jos istun syliinne?
-Saako pippeliin työntää sukkapuikon?

No, kaikki aikanaan. Aluksi on tietysti tärkeää opiskella kielen alkeet huolella ja harjaannuttaa kielen sujuvuutta. Tämän jälkeen on luontevaa siirtyä vaativampiin lauserakenteisiin ja harjoitteisiin. Harjoitus tekee mestarin, minkä nuorena oppii, sen vanhana unohtaa ja ahneelta ei paska lopu, eli summa summarum, saapa nähdä opinko koskaan puhumaan kiinaa…

Opettajakin muuten kysyi, onko minun vaimo lihava. Se on täällä varmaan sitten tapana, ilmeisesti mitä lihavampi vaimo, sitä onnellisempi mies. Ajattelin esittää ainakin ulospäin onnelliselta, joten sanoin, että onhan se tosi lihava, painaa jotain 150 kg. Sanoin myös, että se syö aamupalaksi 4 BigMac-ateriaa ja 2 litraa maitoa, kilon jauhelihaa ja naapurin Tertun banaanit. Annoin palaa oikein kunnolla, kun halusin opettajan näkevän miten onnellinen perhe me ollaan. Näytti ihan siltä, kuin se olisi ollut onnesta mykkänä. Taitaa olla empaattinen ihminen!

Tämmöinen aamupäivä meillä pojilla tänään oli, mitäs ootte mieltä? Eikö olekin mielenkiintoista tämä elämä täällä idässä? Se on moro!

Karalahti-syndrooma

2006-09-27T14:49:00.000+08:00

Voe mahoton paekka, sanoisi Salovaara! Meikäläisen piti tulla tänne Kiinaan asti elämään näin vanhaksi, että sain selvityksen jo pitkään mieltäni askarruttaneeseen jutskaan. Olen aina olettanut, että nuuskan käyttö tekee tyhmäksi, mutta nyt on tieteellisesti osoitettu, että olen ollut väärässä. Eli kaikki maailman jääkiekkoilijat, olkaa huoletta, ei se nuuskaaminen teitä tyhmäksi tee!

Tänään oli Ilta-Sanomissa juttu, kuinka amerikkalaisessa Biological Chemistry-tiedelehdessä on julkaistu tutkimus testosteronin vaikutuksesta aivosoluihin. Liiallinen testosteronin määrä voi aiheuttaa aivoissa itsetuhoisen reaktion, joka muistuttaa aivoja rappeuttavaa Alzheimerin tautia. Kuitenkin pieni määrä testosteronia on kuulemma ihan hyväksi aivoille. Mieshormoni testosteroni säätelee solujen kehitystä, erikoistumista ja kasvua sekä miehillä että naisilla. Miehen elimistö tuottaa testosteronia kuitenkin 20 kertaa enemmän kuin naisen. Jääkiekkoilijoiden ja hirvenmetsästäjien elimistöt tuottavat testosteronia poikkeuksellisen paljon, joka osaltaan selittää ns. Karalahti-syndroomaa.

Naishormoni estrogeenilla havaittiin tutkimuksessa olevan soluja suojaava vaikutus. Tämä taasen selittää kaiken maailman hedelmäkakkupoikien ihanan elinvoimaisuuden ja positiivisuuden. Elämä on loogista, pitää vain osata yhdistää pienet palaset toisiinsa! Ai kun kiva!

Testosteronista puheen ollen, vaimo oli todella pahalla tuulella eilen illalla kotiin tullessaan. Lento oli myöhässä tunnin verran, mutta sitäkin enemmän kiukutti kiinalaisten käyttäytyminen koneessa. Koneeseen meno oli yhtä tunkemista ja tönimistä eikä kitkerä valkosipulin löyhkä yhtään parantanut tunnelmaa. Vaimolla oli ikkunapaikka kolmen hengen penkkiryhmässä, käytäväpaikalla oli jo äijä paikallaan istumassa vaimon saapuessa paikalle. Ehkä Euroopassa ollaan liian kohteliaita, kun noustaan ylös päästämään ikkunapaikalle istumaan, mutta ei täällä. Täällä siirretään jalkoja hieman sivuun ja oletetaan, että kyllä se siitä mahtuu. No, vaimo ei olekaan ihan pienimmästä päästä ja totesi, että ei siitä mahdu. Oli pyytänyt ystävällisesti äijää nousemaan ylös, ensin englanniksi, sitten vähän kovempaa suomeksi, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Vaimopa olikin ottanut kaverin turvavyön auki, ja nostanut kaverin käytävälle seisomaan. Oli kuulemma säikähtänyt niin pahasti, että kun ruokailun aikana vaimo oli sattunut vilkaisemaan häneen päin, oli kaveri antanut kädet täristen oman sämpylänsä.

No en kyllä yhtään ihmettele sen kiinalaisen pelkoa, vaimo osaa kyllä olla pelottava. Se on harrastanut kuulantyöntöä ja painonnostoa nuorempana, en minäkään sille paljoa uskalla vastaan sanoa. Jokusen kerran vaimo on kantanut minut baarista kotiin, kun jalat eivät ole enää kantaneet. Muutenkin vaimon selän taakse on hyvä mennä turvaan, sieltä on sitten turvallista huudella kiusaajille.

Päätän raporttini täältä tähän, huomenna onkin jo ensimmäinen kiinankurssi!

Is your wife fat?

2006-09-26T17:05:00.000+08:00

Käytiin tiedustelemassa Oton kanssa kielikursseja. Eräästä koulusta hommasin sitten yksityisopettajan. Opiskelua on näin aluksi vain kerran viikossa. Katsotaan ensin miten lähtee sujumaan, myöhemmin voi lisätä kertoja. Sovittiin päiväksi torstai, koska se on se päivistä pahin ja on hyvä saada jotain ohjelmaa sille päivälle. Otto ainakin odottaa opettajaa jo ihan innoissaan, sanoin kyllä sille että opettaja tuskin ymmärtää suomea, mutta eihän se Ottoa haittaa.

Vaimo lähti tänään käymään Shanghaissa jossain miittingissä, tulee illalla myöhään kotiin. Ilmeisesti jatkossa on tiedossa matkustelua melko tiheään, ainakin Kiinan sisällä. Ehkä jollekin reissulle voisi änkeä itsensä mukaan katsomaan nähtävyyksiä. Säästäisihän siinä ainakin rahaa, kun voisi asua jo valmiiksi maksetussa hotellihuoneessa. Kyllä täytyy taas luojaa kiittää, että minulle tuollaisen vaimon antanut, hotellit hommaa ja kaikki! Kyllä olisi elämäni tyhjää ja sisällötöntä ilman tuota ihmistä, joka meillä asustaa. Ei olisi elämässä kuria ja järjestystä. Ei olisi huonoa omaatuntoa. Ei anoppia.

Siis hetkinen, ei anoppia? Ainakaan minun anoppi ei voi olla luojan luoma, tuskin sitä on edes kukaan luonut. Se on aivan varmasti kehitysteorian malliesimerkki, karmea sellainen. Vähän ihmettelen, miksei anoppi ole vielä hukkunut? Lordihan saa kuulemma seksikirjeitä niin paljon, että meinaa hukkua niihin. Anoppi on vielä vähän pahemman näköinen, luulisi sille tulevan vielä enemmän postia. Niin terveisiä vaan anopille jos osaat lukea tämän!

Ei olla vielä päästy ensimmäisellekään reissulle, mutta nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan jo kiinalaisen uudenvuoden reissua. Silloin on myös viikko lomaa, tuo uusivuosi ajoittuu tammi-helmikuun vaihteeseen. Nyt voisi miettiä jotain tavallista aurinkolomakohdetta, Thaimaata esimerkiksi. Porukat tietysti odottaa meitä jouluksi Suomeen, mutta ei kyllä oikein olla kiinnostuneita lähtemään. Otto kyllä varmaan haluaisi päästä mummolaan, mutta siltä ei nyt kysytä. Ollaan oltu niin vähän aikaa vasta pois Suomesta, muutama anopiton kuukausi tekee varmasti ihan hyvää. Ja onhan se hieno nähdä, miltä täällä näyttää jouluna, vaikkei kiinalaiset varsinaisesti kuulemma joulua vietäkään.

Oltiin Oton kanssa käymässä kaupassa ja tuumattiin käydä ostamassa jäätelöt Baskin ´n Robbinsilta. Syötiin niitä sitten pöydässä kun viereisessä pöydässä oleva kiinalainen nainen alkoi jutella meille. Kerroin mistä ollaan ja muut normaalit jutut. Sitten nainen kysyi:
- Is your wife fat?
- Why, do you see it from me, kysyin.
- What?
- Is she good health, nainen jatkoi, ja ymmärsin että nyt on pientä kulttuurieroa meillä.
- Yes, she´s one fat angel with good health.
- Fat angel? You must be very happy.
- Extremely...

Nainen näytti siltä, kuin olisi melkein ymmärtänyt kaikki sanat, mutta ei kuitenkaan. Toivotin hänelle vielä hyvät päivänjatkot ja lähdimme Oton kanssa kotiinpäin. Eipä ole ennen minulta kysytty onko vaimo lihava…Mitähän vaimolta kysytään minusta?

Syvä petroli

2006-09-25T17:59:00.000+08:00

Tämä viikko alkoi huomattavasti paremmin kuin edellinen. Heräsin ajoissa ja norsu oli visusti piilossa ennen kuin ayi tuli töihin. Meillä ei vieläkään ole yhteistä kieltä, mutta ihan hyvin saadaan asiat sovittua. En tiedä missä tämä meidän ayi on oppinsa saanut tai missä on ollut aiemmin töissä, mutta joissakin asioissa se osaa hommansa ihan hyvin ja jossain asioissa mennään ihan päin persettä. Kun oltiin saatu aamupala syötyä, ayi hyökkäsi heti keräämään meidän aamupalatarvikkeet pois pöydästä. Keittiön se oli siivonnut sillä välin kun me syötiin aamiaista. Roskat oli heitetty roskiin, myös voirasian ja suolakurkkupurkin kannet. Katselin sitten kun se tiskaamisen jälkeen kuivaa asioita keittiöpyyhkeeseen. Siis siihen samaan mihin aina kuivataan kädet ja mitä ei ole muuten vaihdettu koko viikkoon. Haistoin pyyhettä ja se haisi aika pahalle, ayi ihmetteli että mikäs siinä nyt muka oli vikana?

Ayille maksetaan palkkaa euron per tunti, eli se on aika halpaa. Tosin tuolla summalla ei tietenkään mitään huipputason suorittajia saakaan, osin se voi tietysti johtua kulttuuristakin. Katselin tänään kuinka pestään lattiaa mopilla. Moppaus sujui hienosti, aluksi jälki oli todella märkää ja lopuksi todella nihkeää. Moppausjärjestys oli myös kunnossa. Ensin mopattiin apukeittiön lähellä olevat lattiat, sitten käytiin huuhtomassa moppia ja vedettiin sitä lattialla perässä seuraavaan huoneeseen. Homma toimii!

Outoa muuten, en juonut viikonloppuna pisaraakaan alkoholia! Koskaan aiemmin ei ole vastaavaa tapahtunut. Mitähän minulle on tapahtumassa? Susanna Sievinenkin kertoo MeNaiset-lehdessä, kuinka hänellä on tapana palkita itsensä päivittäin lasillisella viiniä, joskus pullollisellakin. Mutta tarvittaessa hän pystyy kyllä laittamaan korkin kiinni ja hoitamaan seuraavan päivän työt. No varmaan, taitaa jäädä se korkki työntämättä takaisin sinne pulloon. Pitäisiköhän minunkin alkaa palkita itseäni lasillisella tai pullollisella? Tietääkö kukaan, kuinka iso ihminen Susanna S. on? Sitä mää vaan että, kun miehet voi juoda enemmän kuin naiset ja jos olen isompi kuin Susanna, niin voisin ehkä hommata paremmat palkinnot.

Samassa MeNaiset-lehdessä kerrotaan myös, että ”syksyn hittiväri on nyt syvä petroli! Petroli on helppo sisustusväri, sillä se sopii yhteen monien rauhallisten sävyjen, kuten ruskean, hiilenharmaan (vai hiilenhalmaan?) ja luonnonvalkoisen kanssa. Myös vanha roosa sopii petrolin rinnalle.” Mitämitämitä? Se on kuulkaas hyvät naiset ja pahat naiset SININEN, eikä mikään petroli! Ei ole muuten korrektia sanoa varsinkaan naista vanhaksi, on parempi sanoa ”kauan elänyt roosa”.

Kuskiehdokkaita oli löytynyt muutama, vaimon sihteeri on nakitettu haastattelemaan ehdokkaita ja antamaan oman ehdotuksensa parhaasta valinnasta. Autonvuokraus etenee myös, auto pitäisi olla noudettavissa lähipäivinä. Sitten päästään ajelemaan ympäri kirkonkylää, voi sitä onnea! Suomessa on siis odotettavissa bensan hinnannousua, voi meinaan Aasian kulutuspiikki nostaa maailmanmarkkinahintoja.

Kuuluuko?

2006-09-24T16:20:00.000+08:00

Kyllä tämä laatuaika on sitten kivaa! Vaimolla on tulossa NE kaikesta päätellen, yhden lauseen aikana pystyi mieliala vaihtumaan sieltä kukkuloilta aivan alas asti. Ensin oli kuulemma aivan ihanaa viettää sunnuntaita minun kanssa ja loppujen lopuksi minä en osaa valita edes oikeanväristä paitaa itse leikkaamieni farkkushortsien kanssa. Joskus kyllä mietin onko sillä ikuiset roiskeet vai mikä sitä oikein vaivaa? Yritä nyt sitten elää semmoisen kanssa.

Ei vaan, ihan hyvä vaimo se on. Ei syö paljoa eikä henki haise liian pahalle. Ilman sitä luultavasti joutuisin itse käymään töissä. Että ihan hyvä että joku muu hoitaa tienaamisen tässä perheessä kuin minä, minä olen stressaantuneena ja väsyneenä aika ikävä ihminen. Avioerohan siitä tulisi ennen pitkää. No parempi on vaan olla ajattelematta noin ikäviä uhkakuvia.

Soittelin tänään Skypellä kavereille Suomeen. Kyllä tämä nykytekniikka on sitten hienoa! Ennen vanhaan soitettiin puheluita lankapuhelimella tai kännykällä huippukalliiseen hintaan, jonka vuoksi puhelut olivat suhteellisen lyhyitä. Nyt uuden Skype-tekniikan aikakautena puhelut ovat alkaneet kuin itsestään pidentyä; jos linjassa ei ole ärsyttävää 1-3 sekunnin viivettä, sitten ainakin linja pätkii niin pahasti, että koko ajan pitää kysellä että mitäs nyt sanoitkaan viimeksi? Jos läiskäyttää vielä videoyhteyden päälle, niin kuulumisten vaihtaminen rajoittuu lauseisiin ”kuuluuko?”, ”ei kuulu mitään” tai ”nyt kuuluu jotain.”

No kuitenkin jotain saatiin kavereiden kanssa juteltua. Monet kyllä suunnittelevat reissua tänne kylään. Totta kai, olisihan täällä ilmainen kortteeri. Muutamien kavereiden kohdalla kyläily on ihan ok, mutta jokunen tapaus on semmoisia, ettei ihan välttämättä kiinnostaisi viettää viikkoa saman katon alla. No, voihan se olla, ettei ihan kaikki reissua suunnittelevat kuitenkaan tule. Vuokrattiin kyllä ihan tarkoituksella semmoinen asunto, jossa on vierashuone juuri sen takia, että voi sitten tulla vieraita kylään. Aika näyttää, kuinka paljon niitä vieraita sitten tosiaan tänne saapuu. Ja kuinka monta kertaa pitää käydä näyttämässä nähtävyyksiä?

Tänään huomasin, ettei telkkaria tule katsottua läheskään niin paljoa kuin Suomessa. Aiemmin päivä meni kuin huomaamatta, kun katsoi kaikki chatit, tv-pelit, Emmerdalet, Kauniit ja rohkeat ja Kymppitonnit. Täällä ohjelmat ovat vielä vieraita, enkä ole jäänyt niihin koukkuun. Oikeastaan on ihan hyvä, ettei tarvitse istua töllön edessä useampaa tuntia päivässä. Senkin ajan voi käyttää vaikkapa netissä pyörimiseen tai irccailuun. Terveisiä vaan kaikille tutuille ircciin, varsinkin peto76:lle, teemu29hki:lle, warcraftille, xena72:lle, dragonmasterille ja tITelle.

Mietittiin vaimon kanssa sen kuskin hommaamista. Vaimon pitää metsästää taksi kadulta ja viikon kokemuksen perusteella voisi sanoa, että vähänkin huonommalla säällä taksit on kaikki varattuja. Kuski olisi hyvä, kun minulla ei ole täkäläistä ajokorttia enkä kyllä tunne kaupunkiakaan vielä edes välttävästi. Auton vuokraaminen maksaa kuulemma jotain kolmensadan ja viidensadan euron välillä kuussa, sillä saa jonkinlaisen maasturin; Pajeron kopion tai Kiinassa tehdyn Jeepin. Tiesittekö muuten, että Mitsubishi Pajero on espanjankielisissä maissa Montero tai Monterra, koska Pajero tarkoittaa espanjaksi runkkaria. Ihan tämmöisenä pikku detaljina vain mainitsen…

No tässä tämä nyt taas tämän päivän osalta oli. Aika pitkiä sepustuksia tuntuu olevan nämä raportit, vaikkei juurikaan asiaa ole. Lupaan parantaa tapani ja keskittyä vain olennaiseen. Loppu.

Askartelua paskartelua

2006-09-24T02:20:00.000+08:00

Ajattelin tässä vielä lukijoideni iloksi laittaa ohjeet penisorigamin taitteluun. Inspiraation tähän julkaisuun sain eräästä jalkapallo-tempusta.

Tämä löytyi netistä, kun etsin ohjeita niiden toisten penisorigamien, siis niinsanottujen "nahkamallien" tekemiseen. On ollut sen verran tylsää, että on pakko keksiä jotain järkevää tekemistä. Mikäs sen mukavampaa olisikaan, kuin ihailla purjevenettä vessan peilistä ja vielä itse tehtyä!

Mushrooms are in

2006-09-23T15:42:00.000+08:00

Tänään mentiin koko perhe käymään puistossa. Pekingissä on tällä hetkellä jotain kaksisataa puistoa ja ennen olympialaisia olisi luvun tarkoitus nousta jopa yhdeksäänsataan puistoon. Aika määrä, vaikka Peking onkin iso kaupunki. Tässä puistossa, jossa kävimme, oli menossa jokin eläkeläisten huutokilpailu. Jotkut soittivat jotain viulun näköistä pystyssä olevaa soitinta ja vieressä toiset ”lauloivat”. Ääni oli kuin olisi sikaa tapettu. Ottokin kysyi että onko noilla nälkä kun ne huutaa noin. Ei osattu vaimon kanssa vastata, osa näytti kyllä ihan hyvin syöneiltä.

Puisto oli ainakin näin viikonloppuna pullollaan ihmisiä. Oli hauska katsella kiinalaisia viettämässä viikonloppua; vanhemmat roikottivat lapsia sillanreunan yli, piereskelyä, röyhtäilyä ja syljeskelyä, lähes kaikilla vain yksi lapsi, niin muuten meilläkin, kaikki tuijottivat meitä ja lähes kaikilla oli huonot hampaat. Ehkä täällä olisi muuten käyttöä sille hampaiden valkaisujutulle, ehkä ilmakin kirkastuisi samalla kun tulisi valoa lisää.

Päätettiin käydä samalla reissulla matkatoimistossa kysymässä matkoja viikon päästä alkavalle lomalle; nyt meillä on sitten matka Hainan-nimiselle saarelle Kiinan eteläosassa. Siellä on kuvien mukaan vaaleat hiekkarannat ja muutenkin hienot maisemat. Hotellikin vaikutti ihan hyvältä, viiden tähden hotelli. Kyllä on mukava päästä matkaamaan, eihän edellisestä lentämisestä olekaan kovin kauaa.

Eilen saatiin muuten avattua tili täkäläisessä pankissa. Täällä on vielä käytössä tilikirjat! Eihän siihen mahdu kuin jotain sata tapahtumaa, sitten pitää taas aloittaa uusi kirja. Mielenkiinnolla odotan ensimmäistä pankissa käyntiä. Nyt tähän mennessä olen huomannut, miten huonosti täällä tavalliset kaduntallaajat puhuvat enkkukenkkua. Taksikuskit ei ymmärrä sanaakaan ja kaupoissa osataan ihan vaan perussanoja, kuten ok, take care ja byebye then. Onneksi ei itse tarvinnut mennä pankkiin avaamaan sitä tiliä, vaan vaimon työpaikalta joku hoiti sen.

Oma kielitaito alkaa kyllä parantua huomattavasti, aikaisemmin Suomessa trukkikuskin hommissa ei juuri kieliä tarvittu. Vaikein sana oli ehkä ”Toyota”, jonka kaikki vähintään ammattikoulun käyneet osaavat kyllä lausua. Tai no ei ehkä ihan kaikki. Pyysin kerran yhtä myös ammattikoulun käynyttä kaveria tuomaan minulle Alkosta giniä samalla, kun hän käy siellä. Juoman nimi oli Beefeater Dry Gin. Hetken päästä kaveri soitti ja pyysi laittamaan nimen tekstiviestinä, ei saanut kuulemma nimistä selvää.

Päivällä käytiin syömässä Steak and Eggs-nimisessä ravintolassa. Hinnat vaikutti olevan ihan ok ja listalla oli paljon myös lapsille sopivia vaihtoehtoja. Muuten paikka olikin ihan hervoton. Taisi olla paikan omistaja semmoinen isonenäinen kaveri, jonka naama näytti ihan naamarilta. Äijä kävi selittämässä meille ruoan tilaamisen jälkeen päivän erikoiset ja suositteli jotain ruokia, ovat kuulemma tosi herkullisia. Taikapeili lauloi joskus että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, en ole kyllä vieläkään ihan hiffannut noita laulun sanoja…. No kuitenkin tilasin lihamurekkeen ja siihen lisäksi herkkusienikastikkeen. Kun sain annoksen, mukana ei tullutkaan kastiketta. Huusin tarjoilijan takaisin ja kerroin tilanteen. Tarjoilija haki toisen tarjoilijan, joka osasi paremmin englantia.

Tämä uusi tarjoilija sanoi, että ”mushrooms are in.”
-OK, and when do they get out, kysyin.
-I tell you.

Selvä, söin sitten murekkeen varmaan puoliväliin asti, ennen kuin sain kastikkeen. Ihan kohtalaista ruokaa, mutta täysin sekopäistä touhua. Seinät oli vuorattu kaikenmaailman lehtijutuilla ravintolasta ja sen omistajasta. Ehkä voisin lähettää tästä tekstistä jäljennöksen sinne seinälle. Tai ehkä en, ehkä äänestän vain jaloillani ja käyn syömässä muissa paikoissa. Otto kyllä tykkäsi ruoastaan.

Sen vaan huomaa kun ei oikein irtoa…

Pannupizzaa ja helikoptereita

2006-09-22T17:20:00.000+08:00

Kävin kuntosalilla ekan kerran, ayi vahti Ottoa sillä aikaa. Hieno paikka, paljon piukeessa kunnossa olevia naisia. Poljin aluksi kuntopyörällä pientä alkulämpöä. Viereen tuli kiinalainen äijä polkemaan. Minulla oli kuulokkeet korvissa, katselin kuntopyörässä olevasta telkkarista Miss Congeniality kakkosta. Siinä Sandra Bullock esittää kovis-poliisia josta tulee FBI:n mannekiini. Se on yksi lempielokuvistani. Sandra tekee siinä aivan loistavan luontevan roolisuorituksen. Varmaan heti sen jälkeen kun olin kuvittelut Sandran alastomana ja miettinyt harmitellen, miksei Sandra oikeasti esiintynyt Eevan asussa, haistoin amerikkalaistyylisen pannupizzan hajua. Ihmettelin mistä se oikein tulee?

Hetken päästä selasin kanavia etsiäkseni kiinalaista saippuaoopperaa, eikä kuulokkeista tullut mitään ääntä. Silloin kuulin komean paukun narahduksen. Otin äänet pois telkkarista ja hetken päästä vieressä polkeva äijä pieraisi taas. Jumankauta! Äijällä ei ole mitään häpyä! Siitä se pannupizzan hajukin tuli. Siinä tuli lämmittelyminuutit nopeasti täyteen, vaikka en yleensä pientä paukunhajua hätkähdä.

Miesten ja naisten yksi monista eroista on se, että miehet pystyvät iloitsemaan omista ja toisten pieruista, mutta naiset ovat jotenkin estyneitä eivätkä pysty haistelemaan paukkuja. Nyt tuli kuitenkin tämän viikon paukkukiintiö täyteen, täytyy keksiä jotain muuta kirjoitettavaa.

Vaimo tuli töistä melko ajoissa, koska on perjantai. Mietittiin vähän mitä tehtäisiin viikonloppuna. Ei oikein päästy yhteisymmärrykseen, mikä ei kyllä ole yhtään erikoista, joten huomenna aamulla on tehtävä tärkeitä päätöksiä viikonlopun suhteen. Vaimo kertoi, että viikon päästä olisi mahdollisuus pitää viikko lomaa, joku kansallispäivä tai semmoinen. Kuulemma kaikilla kiinalaisilla on silloin muutama päivä palkallista vapaata, joten monet tekevät sitten ylimääräisiä päiviä sisään ja pitävät sitten koko viikon vapaata.

Ei taida enää ehtiä varata mitään Thaimaan matkaa, mutta jossain lähempänä voisi käydä katsomassa nähtävyyksiä. Katseltiin Kiinan karttaa jos joku mielenkiintoinen paikka löytyisi, mutta ei oikein keksitty mitään. Vaimo käski minun varata meille matkan, mutta miten minä nyt ehtisin kaiken tämän keskellä! Sitä paitsi vaimo ei kuitenkaan hyväksyisi niitä paikkoja joihin minä haluaisin mennä. Minä voisin lähteä vaikka Pattayalle, mutta sinne ei lähtisi mukaan kuin Jalu sekä Kalle.

Käytiin syömässä japanialaisessa ravintolassa, tykätään vaimon kanssa molemmat raa´asta kalasta; vaimo mantelikalasta ja minä sushista. Otto ei vielä syö sushia, mutta ravintolasta saa myös muutakin kuin raakaa kalaa. Ruokailunautintoa heikensi hieman meidän tarjoilija, jolla oli hikka. Tyttö hikotteli koko tarjoilun ajan meidän pöydän lähistöllä, eikä edes ollut pahoillaan asiasta. Täällä siis ravintoloissa on tarjoilijoita melkein oma jokaiselle pöydälle. Meinasin säikäyttää tytön, mutta päätin jättää sen tekemättä kun muistin kuinka viimeksi säikäytin kiinalaisen tytön. Vaimo olisi kuitenkin suuttunut siitä.

Ravintolassa Otto kysyi että saanko hänkin nähdä sen helikopterin? Vaimo ihmetteli, että minkä ihmeen helikopterin? Otto sanoi, että ”kun mä olin eilen sängyssä, isi kysyi sulta vessassa että haluutko nähdä helikopterin?” Niin no, no niin... Kiinassa oli muuten aiemmin helikopterit kiellettyjä, siis ne lentämiseen tarkoitetut. Vaimo käski minun pitää suuni kiinni kaiken maailman helikoptereista. Ihmettelen kyllä miksi, sillä kyllä se siellä vessassa halusi nähdä sen helikopterin.

Nyt illalla meillä on taas enemmän aikaa yhdessä, tehdään mikropopparia ja katsotaan joku Jennifer Lopezin tähdittämä elokuva. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tulevaisuudennäkymiä

2006-09-21T16:17:00.000+08:00

Tylsää, katsottiin päivällä Oton kanssa Kummeleita. Ei ollut oikein mitään järkevää tekemistä, on vielä melko helteistäkin lähteä kaupungille hortoilemaan ja eikä Otto oikein jaksaisikaan olla kauaa mukana. Viikonloppuna sitten voidaan lähteä koko porukalla johonkin puistoon tai muualle. Siivoamistakaan ei oikein ole, kun ayi käy siivoamassa. Pitäisiköhän alkaa itse sotkemaan, että olisi jotain tekemistä? Torstai on muutenkin päivistä pahin, alkuviikko on jo mennyt. Keskiviikkona ollaan puolessa välissä ja alkaa helpottamaan, mutta torstaina kuitenkin pitää kärsiä vielä yksi päivä ennen kuin perjantai koittaa.

Jos näitä tämmöisiä päivää tulee vielä enemmän, me tullaan kyllä Oton kanssa hulluiksi. Ei oikein kehtaa aloittaa ryyppäämäänkään, kun Ottokaan ei ole vielä kaljan perään ja vaimo olisi taas monta päivää naama petolinnun perseenä. Vaikka en enää nykyisin edes erota, onko se hyvällä vai huonolla tuulella, se näyttää aina samalta. Suomessa ei ollut näitä tylsiä päiviä, aina oli jotain järkevää tekemistä ja jos ei ollut, lähdettiin käymään vaikka mummolassa. Anoppi vanha vahtihaukka kyllä keksi tekemistä.

Joskus mietin, että mitähän tuosta meidän pojasta tulee isona. Sitä aina silloin tällöin katselee sen taipumuksia ja miten se asioita tekee. Pitkistä sormista voisi ennustaa vaikka hyvää pianistia. Tai sitten pitkästä selästä ja lyhyistä käsistä voisi ennustaa hyvää kokkia. Ai että miksi? No siksi, että silloin ei yletä raapimaan persettä. Nyt Ottoa kuitenkin kiinnostaa autojutut, se erottaa tosi hyvin eri automerkit ja -tyypit toisistaan, vaikkei se varsinaisesti merkkejä vielä tiedäkään. Vähän aikaa sitten Otto leikki mielellään pippelillään, mutta ei siitä voi varsinaisesti mitään tulevaisuuden ammattia ennustaa. Vai leikkikö esim. Henry Saari tavallista enemmän pippelillään pienenä? Tai jos leikki, vanhempien olisi ehkä kannattanut kannustaa pikku-Henryä leikkimään vähän enemmän, niin olisi sitten isompana osannut paremmin asiansa. Hmm, pitääkö minun alkaa nyt kannustamaan Ottoa enemmän?

Tämmöisinä tylsinä päivinä sitä miettii, että miksi tänne ulkomaille tuli lähdettyä? Onko tässä mitään järkeä? Vaimo painaa töitä pitkää päivää ja me ollaan pojan kanssa kotona tylsistymässä. Täytyy laittaa poika johonkin kerhoon jos mahdollista. Itsellä menee hyvät työvuodet trukkikuskina hukkaan kun on vaan täällä kotona. Olisi hyvä, jos olisi jotain järkevää tekemistä, kuten esim. blogin kirjoittaminen. Heh, ei olla vielä viikkoakaan oltu täällä ja nyt jo alkaa tuntua tältä…

Rusakko kuittaa, toivottavasti huomenna on riittävästi järkevää tekemistä, että voin niistä sitten täällä kertoa

Vessoja ja leikkikenttiä

2006-09-20T17:25:00.000+08:00

Tänään ei tapahtunut oikein mitään erityistä, ayi tuli aamulla ja hyvin varovaisesti astui ulko-ovelta sisään. Osoitin kyllä sormella, että nyt vehje on piilossa, mutta en tiedä mitä se minusta ajattelee. Hassua muuten, miten suomalaiset aina miettii, mitä muut mahtaa ajatella. Toisaaltahan se on ihan sama, mitä se ayi minusta ajattelee, ei se kuitenkaan kerro siitä minun äidille. Voi paska, äitihän voi lukea sen jutun täältä ja on muuten varmaan lukenutkin jo! No terveisiä vaan mammalle täältä Pekingistä! Hyvin menee! Fiksut pärjää aina!

Oli pakko ottaa kuva eräästä paikallisesta vessasta. Arvatkaapa, mikä noista pisuaareista on lähimpänä ovea? Oikein vastanneiden kesken arvotaan Marimekon tosi ihania Raita-paitoja sekä Friitalan nahkalippalakki.

Käytiin Oton kanssa leikkimässä pihalla olevalla leikkikentällä, laitteet tuntuu olevan ihan ok, mutta jos sattuu jotain ulkomaaneläviä joukkoon, iskee ujouskohtaus. Sanoinkin Otolle, että nyt me aletaan opettelemaan tuota ulkomaan molotusta, että pääsee juttusille. Katselin netistä ja That´s Beijing-lehdestä koulujen ilmoituksia, ehkä yksityisopettaja voisi olla parempi vaihtoehto Oton kanssa. Kun olisi vielä kuvallisia ilmoituksia, niin voisi valita jonkun hyvännäköisen opettajan, ettei Otto vaan pelkäisi sitä. Sitähän se muuten on vaimonvalinnassakin, jos ottaa liian kauniin, niin kaverit katselee, jos taas liian ruman niin lapset pelkää.

Pihassa on kyllä monenlaista laitetta lapsille, täytyy oikein hattua nostaa. Kyllä lapset viihtyy hyvin noissa laitteissa. Meillä on jonkin verran leluja myös kotona, mutta aikamoista karsintaa piti tehdä Suomesta lähtiessä. Autorata, polkuauto ja iso kasa legoja piti vaan jättää rannalle. Ehkä isovanhemmat tuo niitä sitten tullessaan tänne, tai sitten vaan ostetaan uusia ja parempia. Anoppi, vanha vahtihaukka tuo tietysti taas jonkun tuhannen palan palapelin ja villasukat. Täällä on kuulemma jossain jonkinlainen lelumarketti, täytyy käydä Oton kanssa katsomassa. Täytyy saada jostain sen osoite vaan ensin. Ehkä noissa isoissa marketeissa, kuten Carrefour, voisi kanssa olla leluja. Ja pleikkariahan me voidaan kanssa pelata, voi vaan olla että minä häviän Otolle.

Pihalla puutarhurit kastelivat nurmikkoa n. 5 tuuman vesiletkulla, siis toinen piti letkua ja toinen kantoi sitä muutaman metrin päästä. He kastelivat yhtä paikkaa varmaan parikymmentä minuuttia ja juttelivat sen aikaa keskenään. Varmaan suunnittelivat raketin ampumista kuuhun tai rokotetta hikkaan. No nurmikkohan ei määräänsä enempää ime, varsinkaan kun alusta on kuivaa savimaata, joten suurin osa vedestä valui nurmikkoa pitkin käytävälle ja siitä suoraan viemäriin. Peking taitaa olla aika kuiva paikka, joten on ihan järkevää tuhlata vettä tuolla tavalla.

Tuossa sivun yläreunan mainosbannerissa on muuten kohdennettuja mainoksia näiden sivujen lukijoille. Tähän mennessä on mainostettu Clearblue-raskaustestiä, hampaidenvalkaisua, Painonvartijoita, taksifirmaa ja Historia-lehteä. Olenkohan minä kategorisoitunut väärin, vai kuuluuko nuo asiat tavallisen blogia kirjoittavan Suomalaisen, Kiinassa asuvan 4-vuotiaan pojan isän normaaliin elämään? No kuitenkin, kun kolehti haaviin kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa, eli klikkaamalla reklaameja mahdollistat minun pääsemisen kerran kuussa SanLiTunille. Ajaako muuten perheenäidit usein taksilla, vai miksi taksifirman mainos oli laitettu minun sivulle?

Terveystarkastuksessa

2006-09-19T14:02:00.000+08:00

Tänään meidän piti sitten mennä käymään terveystarkastuksessa koko porukan. Tarkastus liittyy oleskeluluvan saamiseen. Menimme armeijan kasarmilta näyttävään rakennukseen, jossa oli kymmeniä muitakin ulkomaaneläviä samalla asialla. Systeemi menee siten, että ensin jonotetaan puoli tuntia eri huoneisiin, joissa sitten lääkäri ottaa painot ja pituudet, verinäytteen, EKG:n ja muita normaalissa paikkakunnan vaihdossa tehtäviä mittauksia. Siellä menikin aika monta tuntia, enimmäkseen jonossa seistessä. Muutama ihminen meinasi pyörtyä kuumuudessa. Muutaman kerran siinä seistessä jo ehdin miettiä, että ihan kohta tilaan Finnairilta liput takaisin mamman luo. No, paikat olisi kuitenkin ollut varattu.

Oli se melkoinen koettelemus, Ottokin alkoi käydä melko kärsimättömäksi jonossa. Minä käskin Ottoa laskemaan kuinka monta vinosilmää se näkee yhdellä kertaa, siinä sillä oli sitten tekemistä. Sitä se harmitteli, kun niissä kokeenottohuoneissa oli vaan yksi tai kaksi vinosilmää kerrallaan ja käytävässä oli paljon enemmän. Onneksi päästiin pois sieltä eikä tarvinnut alkaa laskemaan muita värivikaisia.

Vaimo on päässyt kuulemma hyvin kiinni työyhteisöön, tosin minua kyllä vähän jännitti etukäteen miten hän sopeutuu, tai oikeastaan miten työkaverit sopeutuvat häneen. Vaimo olikin innoissaan, kun oli huomannut että myös muut piereskelevät ja röyhtäilevät työpaikalla. Suomessa vaimon työkaverit ovat joskus katsoneet vähän kieroon, kun hän on päästänyt muikean pierun palaverissa. Hankenilla hänen lempinimi oli Puuppis, siihen minä kai hänessä sitten loppujen lopuksi rakastuinkin. Syljeskely on kuulemma aluksi vähän outoa, mutta täällähän se kuuluu ihan normaaliin kanssakäymiseen.

Matkalla piti vielä hommata kännykkäliittymä minulle. PrePaid-liittymä vaikutti helpommalta, koska siihen voi sitten vaan ostaa lisää puheaikaa, eikä tarvitse käydä maksamassa mitään laskuja sitten pankissa. En tiedä onko täällä mitään nettipankkisysteemiä, tuskin ainakaan muuta kuin kiinankielistä. Numeron sai valita itse tarjolla olevista. Kiinassa on hyviä numeroita ja huonoja numeroita. Puhelinnumerot, jotka sisältävät huonoja numeroita, ovat halpoja ja sama toisinpäin. Otin siltä väliltä olevan numeron, saa nähdä mihin suuntaan onneni nyt muuttuu. Yritin etsiä luettelosta numeroa 0700-75738722 (PKSEURAA), mutta ei löytynyt.

Matkalla Otto sanoi, että ”äiti, mä tiedänkin miks noilla rakennusmiehillä on noin isot työkalut!” Vaimo kysyi että no miks? Otto siihen, että ”kun iskä sanoi sulle kerran että mitä isompi mies, sitä pienemmät vehkeet.” Joo, just niitä vehkeitä se juttu tarkoittaa.

Paljon on vielä edessä asioita, joita pitäisi saada järjestettyä, ennen kuin päivärytmi alkaa normalisoitua. Pankkitili pitäisi saada, kuski ja ehkä auto hommattua, kai minäkin ajan ajokortin jonkin ajan päästä, voisi mennä ehkä kiinankursseille, nettiyhteys pitää saada parempi, tässä taitaa olla joku aikarajoitus ja sitten pitäisi saada se pleikkarikin hommattua. Monenlaista hommaa on tiedossa, meillä pojilla taitaa olla kiireempää kuin vaimolla töissä. Ja tätä blogiakin täytyy muistaa päivittää, että saa sukulaiset ja kaverit lukea kiinankuulumisia.

Ja vielä lopuksi terveisiä anopille, vanhalle vahtihaukalle! On vähän ääni käheänä, ei pysty puhumaan puhelimessa. Ja on se varmaan huomennakin käheänä. Soita tyttärellesi jos on asiaa.

Ayi tulee töihin

2006-09-18T14:53:00.000+08:00

Tänään maanantaina vaimo sitten lähti töihin ekan kerran. Tietysti etukäteen vaimo oli elänyt unelmassa, että minä laittaisin joka aamu aamiaisen pöytään valmiiksi. Ja vitut, kyllähän se osaa itsekin leivät paahtaa. Me kuitenkin Oton kanssa nukutaan aina tunti tai pari pitempään kuin vaimo, olisi sitten ikävä herätä kesken kaiken. Ja sitä paitsi ayi, eli kodinhoitaja tulee vasta yhdentoista aikaan, voidaan siihen asti nukkua ihan rauhassa.

No aamulla oli sitten jonkinmoista mökötystä sen takia, kun en noussut sitä aamupalaa tekemään. Olen kuulemma laiska. Voi perkele, eihän sekään tee minulle sitä aamupalaa, ja sitä paitsi minä teen sitten pojalle kuitenkin aamupalan, että se siitä laiskuudesta.

Vaimo kyseli, että mitäs minä meinaan alkaa täällä sitten tekemään? No enhän minä tänne töihin tullut, vaan vaimo! Että hoida itte vaan työnteko, minä olen nyt vaihteeksi kotona pojan kanssa. Onneksi täällä on edullista hankkia apua kotitöihin, asunnonvälittäjä hommasi meille yhden kuulemma luotettavan ayin töihin ja tänään hänellä oli ensimmäinen työpäivä. Vaimoa vähän jännitti, että minkälainen ihminen sieltä tulee hänen asuntoaan siivoamaan.

Vaimo lähti töihin joskus kahdeksan aikoihin ja me pojat jäätiin vielä nukkumaan. Unen läpi kuulin, kun La Cucaracha alkoi soida. Hetken mietin että mikäs tuo ääni on, sitten tajusin että vittu sehän ovikello! Samassa ovi kävi ja käytävästä kuului Ni Hao! Se on morjensta vaan kiinaksi. No minähän alan sitten unenpöpperössä nousta ylös sängystä ja mennä katsomaan kuka sieltä tuli.

Käytävässä tulee vastaan julkisiin tiloihin tarkoitetun vaahtosammuttimen kokoinen nuori tyttö, joka minut nähdessään kiljaisee kauhusta ja muuttuu valkoiseksi. Heh, keltainen ihminen muuttuu valkoiseksi… No minä sitten työntämään kättä tytölle ja sanon Ni Hao! Tyttö on ihan kauhuissaan eikä tiedä mitä tekisi. Eikä suostu kättelemään minua. Minä mietin että onko kättely jotenkin epäkohtelias ele täälläpäin maailmaa, mutta ainakin asunnonvälittäjän kanssa käteltiin.

Satun siinä vilkaisemaan alaspäin ja jotain tutun vaaleanpunaista vilahtaa silmissäni. Ei saatana, muna roikkuu ulkona housuista! Minulla on jalassa melko löysät bokserit, ilmeisesti aamulla on ollut kohtalaisen komea aamukanki ja lerssi on tullut ulos sepaluksen kautta, nyt se roikkuu kuitenkin tavallisen velttona ulkona housuista. Onneksi ei kuitenkaan ole ollut liian kylmää, ettei tyttö saa väärää käsitystä vehkeen oikeasta kokoluokasta. Sanon nolona tytölle että I´m sorry ja puikahdan nopeasti takaisin makuuhuoneeseen.

Ottokin herää minun kolisteluun ja aamupalaa olisi saatava nopeasti. Sanon että käydäänpäs ensin suihkussa ja sitten on mukava mennä puhtaana syömään.

Suihkun jälkeen me pojat mennään tekemään aamupalaa keittiöön. Ayi on rauhoittunut sillä välin ja tiskannut astiat. Ayi ei puhu englantia ollenkaan, yritän selittää olevani pahoillani aamuisesta. Ei se taida ymmärtää. Alan selittää mitä pitäisi tehdä, mutta nopeasti huomaan, että ei siitä tule mitään. Ei se vaan tajua suomea eikä englantia. Soitan asunnonvälittäjälle ja pyydän häntä tulkkaamaan jutut. Sillä tavalla saan asiat jotenkuten selvitettyä. Mietin myös miten saisin selitettyä penis-casen hänelle, mutta päätän olla jakamatta asiaa sen enempää. En tiedä kehtaanko kertoa edes vaimolle asiasta.

Ayi sai asunnon siivottua vaikka me Oton kanssa hosuttiin ja sotkettiin samaa tahtia. Onhan se mukavaa ettei itse tarvitse siivota, mutta täytyy ilmeisesti jatkossa herätä vähän aikaisemmin, ettei vaan pääse tapahtumaan samaa vahinkoa.

Tuli tässä lopuksi vielä mieleen, että se ayi varmaan kertoi sille asunnonvälittäjälle sen aamuisen tapauksen, koska välittäjä sanoi puhelun päätteeksi, että ”ayi is really sorry for coming to your apartment too early.”

Enemmän aikaa yhdessä

2006-09-17T11:53:00.000+08:00

Sunnuntai-päivää vietettiin rauhassa, käytiin kävelemässä kaupungilla ja tehtiin kotona ruokaa. Oton unirytmi meinaa olla vähän sekaisin, kai se kuitenkin nopeasti tottuu. Ihmeen hyvin meni pari ekaa päivää, tänään pojalla on ollut vähän liikaa vauhtia. Itselläkin uni on vielä katkonaista, niin sanottu patja on ilmeisesti jouseton malli, suurimmat joustot tulee omasta perseestä. Toisaalta on hyvä, ettei tule jörniessä merisairaaksi. Aamulla heräsin varmaan jo kuudelta kun selkä alkoi olla niin jumissa, ettei pystynyt enää nukkumaan. Vaivoin pääsin ylös sängystä, muut sai näköjään nukuttua ihan hyvin. Jos aamuerektiota sanotaan aamukangeksi, mikäs sitten voisi olla selän aamujäykkyys? Ehdotuksia otetaan mielenkiinnolla vastaan! Tuskaa lisäsi eri jäykkyyksien lisäksi myös se, että ympäristössä olevia rakennuksia rakennetaan ilmeisesti tauotta. Betoniautoja liikkui jo silloin aamukuudelta. Pitäisi varmaan alkaa välittämään Suomeen näitä kiinalaisia rakennusmiehiä hommiin, kyllä alkaisi talot nousta vauhdilla. Eri asia taitaa kyllä olla, tuleeko ne yhtä kovalla rytinällä alas… Työn jälki ei näytä olevan kovin laadukasta täällä.

Katselin asuntoamme työnjälkeä ihmetellen. Seinät ja katot on kyllä tasoitettu, mutta jälki on kuin Tonavan aallokkoa. On tainnut joku oppipoika olla hommissa, Suomessa vastaava jälki ei menisi tarkastuksessa läpi. Kylppärissä marmorit on ainakin toistaiseksi paikoillaan, saa nähdä kuinka pitkän aikaa. Muutaman marmorilaatan välissä ei ole ollenkaan laastia. Yksi halogeenilamppu on tipahtanut katosta ja roikkuu johtonsa varassa. Lampulle on hakattu, kyllä, reikä on hakattu marmoriin ja reiän ympärillä olevat reunat ovat juuri sen näköiset. En taida itse viitsiä koskea lamppuun, täytyy soittaa alakerran isännöintitoimistosta joku apina korjaamaan se.

Kävin eilen lähikaupassakin, se on semmoinen pieni R-kioskin kokoinen koppi, mutta hyvin sieltä löytyy mitä pitääkin. Siellä oli Finladia-vodkaa! Hintakaan ei ollut paha, jotain 10 euroa. Olutlaatikon ostin, Yanjing-merkkistä, se maksoi jotain 5 euron paikkeilla. Kaupan ovessa luki ilmainen kotiinkuljetus, totta kai otin kuljetuksen. On se mukavaa kun saa kaljat kotiin asti kannettuna. Vaimo oli kyllä sitä mieltä, että saisin kantaa ainakin kaljat itse, mutta vaimo onkin melkoisen tiukkapipoinen tapaus ja sillä on tietysti taka-ajatuksena se, että jos juon kaljaa, pitää minun rangaistuksena siitä kantaa kaljat itse. Täytyy seuraavan kerran tilata kaljat päivällä niin vaimo ei näe kuka ne on kotiin tuonut. Ja käskeä Ottoa olemaan hiljaa, kuka ne kaljat toi ovelle.

Otto on kyllä ymmärrettävästi aika kova möläyttelemään asioita. Joskus se osaa pitää suunsa hyvin kiinni, mutta lipsahduksiakin valitettavasti sattuu… Erään kerran ollessamme anopin luona ruokailemassa, Otto sai lautasensa melko lailla tyhjäksi. Mummo siinä sitten kehumaan ja lupasi vielä jäätelön jälkiruoaksi. Otto sanoi siihen että ”ja vielä kun pillua sais niin voi että!” Väitin kyllä että en minä ole sitä opettanut, mutta eihän minua uskottu.

Ikeassa käynti

2006-09-16T18:22:00.000+08:00

Käytiin sitten Ikeassa. Vittu meinasi mennä hermot. Taksi ei meinannut osata ajaa perille eikä mekään tiedetty missä se oikein on. Se olikin sitten neljännen kehätien ulkopuolella, aika kaukana keskustasta. Taksikuski ei tietenkään puhunut sanaakaan englantia tai edes suomea, vaikka kuinka kovaa yritin sille sanoa. Täällä pitää kait olla sitten aina joku lappu mukana kun menee taksilla jonnekin, muuten ei pääse perille. Takaisin tullessa yritin ääntää meidän talon nimen mahdollisimman hitaasti ja helposti, mutta ei kuski tajunnut. Onneksi oli mukana lappu, joka saatiin asunnonvälittäjältä. On tää kyllä iso kaupunki, ei ihme että kuskeilta on osoitteet hukassa, eihän koko kaupunkia voi tuntea millään. Olisi täällä Suomen taksisuharit ihmeissään, kyllä ne valittelisi omissa taksiblogeissaan sitten miten perseestä täällä kaikki on ja kuinka asiakkaat on idiootteja, kun ei ne osaa edes puhua samaa kieltä.

No, mentiin tosiaan sinne Ikeaan. Se on Suomessakin ollut semmoinen paikka, mitä yritän viimeiseen asti vältellä. Eipä olleet pelot turhia, sehän on maanpäällinen helvetti, paitsi että sängyillä ja sohvilla saa nukkua kengät jalassa. Porukka nukkui sohvilla aivan vapautuneesti, kuolat vaan valui suupielestä käsinojille. Porukkaa oli saapunut pääkallopaikalle laumoittain, käytävillä mentiin tiukasti jonossa. Jos hetkeksi pysähtyi katsomaan jotain tuotetta, oli mentävä pois käytävältä ja takaisin tullessa oli taas tungettava itsensä jonoon. Hiki alkoi haista jo heti ensimmäisen suoran jälkeen. Kiinalaisten hengitys haisee ihan helvetin pahalle, en tiedä mikä se haju on, mutta ei siihen kyllä ainakaan Pepsodent sekoitu. Ihan järkyttävä löyhkä. Kysyttiin myyjältä petauspatjan kokoja, minun oli pakko siirtyä vähän kauemmaksi myyjästä. Tyttö oli saanut varmaan vain ammatillisen koulutuksen jos sitäkään, hampaiden kunnosta päätellen.

Pikkukrääsää ostettiin kärrytolkulla, lautasliinoja, kynttilöitä, kiinalaiset syömäpuikot ja valokuvakehyksiä. Semmoista pikkujuttua, mitä aina tarvii ja millä sitten aletaan täyttämään kämppää. Astiat oli ihan järkevä ostos, vaan taitaa täällä olla sen verran halpaa syödä ravintolassa, että taidetaan syödä ulkona aika usein. Kassalla piti tietysti jonottaa ainakin puoli tuntia, että meidän vuoro koitti. Rahaa paloi ihan kunnolla, en tiedä oliko halvempaa kuin Suomessa, mutta vaimohan ne maksaa. Siinä kassojen edessä oli Swedish Food Market, siellä myytiin kaikkea ruotsalaisten ruokia, Dajm- ja Marabou suklaata, lihapullia, keksejä, mätitahnaa, suolakurkkuja ja Absolut-vodkaa! Oli pakko heti ostaa pullollinen, kai sekin käy Finlandia-vodkan puutteessa. Täältä siis löytää tarvikkeet illaksi ja aamuksi, viinat ja suolakurkut. En tiedä miten täältä kaupungista muuten löytää länsimaalaista alkoholia, vai tarviiko tyytyä johonkin riisiviinaan.

Ja voi vittu mikä show oli taksiin pakkautuminen. Takseja oli jonossa Ikean edessä, meillä oli monta kassillista tavaraa ja Otto juoksi koko ajan karkuun kun vaan silmä vältti. Kuskit ei meinanneet ottaa meitä edes kyytiin, vierellä päivysti jotain resuisia pikku-Suzukikuskeja, olisi ottaneet monta kymppiä että olisi kuskanneet meidän tavarat kotiin. Loppujen lopuksi lähdettiin taksilla, jonka kuljettaja piti ensin istuttaa väkisin kuskinpaikalle ja sitten neuvoa suomeksi huutaen. Kankean alun jälkeen matka sujui kuitenkin hyvin ja perille päästiin.

Matkalla Otto kysyi että mikä se vitun apina on? Minä sanoin että kysy äidiltäs. Vaimo sanoi että ne on semmoisia apinoita, joita vaan sun isäsi näkee. Otto on aika terävä poika, se on tullut isäänsä, ehkä vähän myös äitiinsäkin.

Tämä päivä on muuten sitten mennyt tavaroita paikoilleen laittaessa, illalla taidetaan käydä syömässä siellä suomalaisen äijän omistamassa ravintolassa. Saa nähdä millainen ruokalista siellä on.
Blogi näyttää kyllä aika karulta, kun katselee monien muiden kollegoiden tekemiä taideteoksia. Ehkä tässä jokusen kuukauden päästä minunkin blogin sisältö alkaa olla runsas. Kuviakin tulee jatkossa, kun ehditään Oton kanssa käydä kuvaamassa Pekingiä.

Koti-isä aloittaa raportoinnin

2006-09-16T12:32:00.000+08:00

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Pekingin syksyssä! Lämmintä on yli 25 astetta vielä syyskuussakin, aika hiostavaa on tulla tänne, vaikka oli Suomenkin kesä kyllä tosi lämmin. Muutto saatiin suoritettua ihan hyvin, ei meillä kyllä paljoa tavaraa ollutkaan mukana. Minä otin mukaan normaalit vaatteet ja asusteet, sekä ylellisyysvarusteena tietokonelaukullisen vanhoja Jalluja. Kuulin etukäteen, että pornoa printatussa muodossa on täältä vaikea löytää, kai se on laitonta tai sitten strategiset paikat on vähintään peitetty mustalla lapulla. Netissähän pornoa on kyllä vaikka kuinka paljon, mutta konetta ei oikein viitsi kantaa vessaan. Nuo lehdet on siis lähinnä vessalukemiseksi tarkoitettu, vaimo lukee vessassa Annaa, minä luen Jallua. Siihen on vaan tottunut nuoresta pitäen, meillä oli jo kotona miesten- ja naistenlehdet vessassa ja mökillä ulkohuussissa. Vähän sitä vaimo vierasti aluksi, kun meidän perheeseen tuli, mutta pakkohan sen siihen oli tottua. Niinhän sitä sanotaan että kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä. Jaa että miksi? No siksi että jääpuikko ehtii sulaa ennen kuin siihen tottuu.

No kuitenkin, meillä on kyllä tosi hieno kämppä, kolme makuuhuonetta, yksi itselle, yksi vieraille ja yksi meidän 4-vuotiaalle Otolle. Otto kyllä nukkuu vielä meidän huoneessa, mutta kai sen kohta voisi opettaa nukkumaan omassa huoneessa. Joka huoneessa on telkkari, olohuoneeseen oli hankittu 42 tuuman litteä näyttö! Taivaskanavia on kymmeniä, tosin kyllä suurin osa on kiinalaista molotusta. Täytyy käydä ostamassa Pleikkari, kunhan tässä nyt ehtii. Vaimo säätää laukkujen purkamisen kanssa ja pitäisi kuulemma käydä Ikeassa. Ehtisihän siellä nyt myöhemminkin käydä, on tässä nyt aikaa vaikka kuinka monta kuukautta ja ehkä jopa vuosia hankkia tavaroita tänne asuntoon. Tämä asunto oli valmiiksi sisustettu kun tänne eilen illalla tultiin, mutta vaimon mielestä pitäisi käydä ostamassa kynttilöitä, astioita ja jotain muutakin pikkutavaraa. Minun osani on kantaa tavarat sieltä kaupasta pois, vaimo kyllä maksaa ne. Asunnonvälittäjältä saatiin semmoinen käyntikortti, jossa lukee Ikean osoite kiinaksi, sitä kun näyttää taksikuskille niin päästään perille. Täytyy varmaan yrittää saada joku tilataksi alle kun huomenna tullaan ostoksilta.

Näkymät meidän asunnosta on kyllä ihan jees, asutaan aika korkealla, 33. kerroksessa. Toiseen suuntaan näkyy aika kauas kaupungille ja toisessa suunnassa on vastapäinen talo. Täytyy varmaan hommata kaukoputki, niin voi katsoa jos vastapäisessä talossa olisi hyvännäköisiä naisia aamutoimissa. Vaimolle sitä putkea ei tietenkään voi näyttää, sehän arvaisi heti mitä varten se on hommattu. Jos joku tietää, mistä saa halvalla hyviä kaukoputkia, niin laittakaapa osoitteita!

Alan nyt tästä päivästä lähtien pitämään ”nettipäiväkirjaa” blogin muodossa, täällä on helpompi kertoa kuulumisistaan kuin että kirjoittaisi meilejä tai soittaisi kaikille tutuille erikseen. Ja täältähän kaikkien on sitten helppo lukea jutut, ei sitten tule valehdeltua eri lailla eri ihmisille. Ja nämä jutut täällä ovat sitten taivahan tosia!